Kuten jo ennen reissua tiesin ei ongelmia ollut meidan kolmen yhteiselossa. Nelja viikkoa hyvinkin tiivista yhdessa oloa vaatii henkilokemioiden toimimista. Ja ne meilla toimivat. Herja lensi ja lentaa varmasti myos jatkossa.

Onnistuimme hyvin jakamaan lomapaivamme niin, ettei missaan vaiheessa aika kaynyt pitkaksi tai vastaavasti milloinkaan ei vasyttanyt liika "meneminen". Tai no, muutamana sunnuntaipaivana vasytti jostain syysta vahan normaalia enemman.

Varmaankin jotkut luulevat, etta taalla biletettiin rajusti. Ei muuten pida paikkaansa. Muutaman kerran tutustuimme kunnolla Goan yoelamaan ja siina kaikki. Eika Goa sita paitsi olekaan mikaan bilemesta tallaisille suht'koht terveella pohjalla oleville juhlijoille. Horhobileita kylla riittaa. Jos haluaa viettaa riehakkaan bailausloman niin taytyy menna jonnekin muualle. Toki me aika ajoin nautimme lomastamme muutamat Kingfisherit, breezerit tai Old Monkit ottaen ja kaunista auringonlaskua katsellen, mutta se oli vain sellaista tajunnan laajenemisen edistamista. Yokerhoista Club Cubana on kaymisen arvoinen paikka, muita yokerhoja emme suosittele.

Ruokapaikoissa panostimme laatuun ja soimme hyvin. Kokonaisuudessan ruoka oli hyvaa. Mielestamme paras ravintola jossa kavimme on East Meets West, jossa kavimmekin useasti. Muita suositeltavia ovat After Seven, Midas Touch ja pizzapaikka Scirocco. Vaikka kayttamamme ruokapaikat ovat siita kalliimmasta paasta, piti 20 euron paivabudjettimme hyvin. Laskimme, etta paivittain ruokiin, juomiin (sisaltaa muutaman drinkin tai oluen) ja taksiajeluihin meni noin 18 euroa/paiva henkea kohden. Paivittain soimme myos kevyen lounaan. Kohtalaisen edullista siis.

Ihminen, tai ainakin garpaasi, on kohtalaisen sopeutuvainen. Aluksi muutamana paivana ja varsinkin yolla kuumuus vahan haittasi, mutta pian siihen tottui. Nyt lomamme viimeisena viikkona on iltaisin joskus jopa viluttanut kun lampotila on laskenut jonnekin tuonne 23 asteen tienoille. Siis taalla se on plussaa. Ihan oikeasti hieman hirvittaa kohdata sunnuntai-iltana se Suomen pakkanen. 50-60 asteen lampotilan muutos saattaa vahan lyoda jo garpaasinkin ihoa kananlihalle. Vaikka ikava rakkaita, laheisia ja kavereita kohtaan jo vahan vaivaakin, ei pakkasta ole ainakaan nain suolajarven rannalla aurinkoa ottaessa yhtaan ikava.

Kaymistamme rannoista pohjoisen Ashvem oli meidan silmissamme ehdoton ykkonen. Maisemat olivat siella mahtavat nain garpaasien silmin katsottuna, jos ymmarratte mita tarkoitan. Siella oli myos riittavan rauhallista jopa veljien heitella frisbeeta ilman ulkopuolisten loukkaantumisvaaraa. Etelan Palolem on mennyt pilalle, siella on nykyaan liikaa vakea. Naista lahirannoista pidimme eniten Candolimista. Galangutessa ja Bagassa kaupustelijat kavivat hermoille.

Mielestamme hyvin valmistellut omatoimiretket ovat ainakin meidanlaisillemme parempi vaihtoehto kuin Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamat retket. Ainakin ne maksavat huomattavasti vahemman ja niilla pystyy kaymaan vain niissa kohteissa missa haluaa. Ystavamme Yogi on hyvin organisointikykyinen kaveri ja jopa meille riittavan nopea kuski. Jos joku tata lukeva haluaa kayttaa luotettavan Yogin taksipalvelua voi hanen puhelinnumeroaan tiedustella sahkopostitse minulta osoitteesta dc1966@hotmail.com.

Mausteplantaasi, hindutemppelit ja krokotiilitrippi ovat ensikertalaiselle Goan kavijalle ehdottomia kayntikohteita. Jos kay paikallisten jarjestamilla retkilla, kuten me kavimme "kalastusmatkalla", kannattaa etukateen selvittaa tarkasti matkan sisalto. Sen me opimme.

Ensimmaisina paivina Goassa pistaa ainakin minun silmaani tama mieleton roskaisuus. Kaikki teiden varret ovat taynna roskia. Mutta jo muutaman paivan jalkeen silma tottuu roskiin ja nena tottuu tuoksuihin. Tietysti yleinen hygieniataso on kaukana Suomen vastaavasta, mutta huolehtimalla hyvin omasta kasihygieniastaan ehkaisee hyvin pitkalti popojen kulkeutumista omaan elimistoonsa. Me desinfioimme katemme aina ennen ruokailuja ja valtyimme pahemmilta vatsataudeilta. Pienta kipristelya oli vuorotellen meilla kaikilla lomamme alkuviikkoina, mutta sitten elimistomme tottui uuteen bakteerikantaan. Seuraavat kipristelyt ovat odotettavissa sitten Suomessa palattuamme suomalaiseen ruokavalioon.

Taalla koskaan kaymaton ei valttamatta ymmarra Goan liikenteen kaoottisuutta. Torvet soivat, ihmiset huutavat, lehmat lontystelevat, koirat juoksevat ja sitten siella pitaisi viela ajella autolla tms. Ainakin meidan garpaasien mielesta kannattaa unohtaa auton, moottoripyoran tai skootterin vuokraaminen. Taksikyyti on halpaa ja turvallisinta. Myos kavellen paasee kivasti liikkumaan, mutta varsinkin pimealla taytyy liikkua erittain varovaisesti. Kannissa ei kannata lahtea toikkaroimaan Goan kaduille.   

Goalaisissa ihmisissa on hienoja ominaisuuksia; positiivisuus, rehellisyys, auttavaisuus jne. Taalla ei tarvitse pelata joutuvansa ryostetyksi tai pahoinpitelyn kohteeksi. Taysin ulkopuolisilta ihmisilta voi kysya apua sita tarvittaessa ja uskon, etta avun aina saa ja taysin pyyteetta. Olisipa Suomessakin tallainen ajattelutapa vallalla.

Kauppiaathan tietysti pyytavat tuotteistaan rajustikin ylihintaa aluksi, mutta he ovat jopa pettyneita jos hiutale-turisti maksaa sen mita pyydetaan. Tinkiminen kuuluu asiaan ja siita kauppiaat pitavat. Anjunan ja lauantai-illan marrkinoilla seka vilkkaimilla rannoilla kauppiaat saattavat tuntua jopa liian paallekayvilta. Siksi me garpaasit suosimmekin Mapusan markkinoita ja Galanguten seka Panjimin kiinteahintaisia kauppoja tuliaisia ostaessamme.

Muutamaan Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamiin hotelleihin tutustuttuamme osaamme entista enemman arvostaa omaa valintaamme, Marinha Douradaa, joka tarjoaa rauhalliset ja riittavan avarat puitteet lepoloman viettoon. Monet muut hotellit ovat ahtailla tonteilla vilkkaasti liikennoityjen katujen varsilla. Ne eivat ole garpaaseille sopivia. Aurinkomatkojen tarjonnasta ovat hyvia vaihtoehtoja Marinha Douradan lisaksi Sonesta Inns ja Royal Goan Beach Club. Alor Holiday on rauhallinen, mutta ehkapa liian karu jopa meille garpaaseille.

Kuulumisten kertomiseen Suomeen ei kannata juurikaan tekstiviesteja kayttaa. Viesti Suomalaisesta operaattorista Suomeen maksaa 42-49 centtia/kpl. Soittaminen paikallisesta prepaid-liittymasta Suomeen maksaa noin 20 cent./minuutti ja puhelinkopista 22-45 cent./minuutti. Kannattaa siis etsia ne halvemmat puhelinkopit niin saa puhua laheisilleen puolta kauemmin samalla rahalla.   

Nyt kun reissumme alkaa olla lopuillaan voimme jo kertoa terroristien pommiuhasta, joka taalla goassa oli. Emme halunneet huolestuttaa lahimmaisiamme emmeka aiheuttaa tyokavereillemme turhia toiveita vakanssikierrosta, vaikka tiesimme jo joulukuussa uhkauksesta. Se Lindbladin Osmon porukka, se Al Qaida, uhkasi joulukuussa rajayttaa pommeja Goassa lahinna israelilaisten turistien suosimissa paikoissa. Itse veikkasin jo silloin, etta kyseessa oli pakistanilaisten yritys haitata Goan turismielinkeinoa. Niilla kun on vahan kahinaa siita Kashmirin alueesta intialaisten kanssa. Niin tai nain, ei ole muut kuin ilotulituspommit paukkuneet taalla. Ne tosin paukkuvatkin lahes joka ilta. Muutoksena edellisvuosiin nakyi vilkkaimmilla rannoilla ja kaduilla sotilaspartioita kivaareineen seka sotilashelikopterit lentelivat tiheaan lomamme alkuviikkoina, mutta nyt nekin ovat havinneet. Myos toreilla ja yokerhoissa tehtiin turvatarkastuksia sinne saapuville, niitakaan ei ole aiempina vuosina tehty. Pakkohan Intian viranomaisten oli jotenkin reagoida uhkaukseen, vaikka varmasti tiesivat sen vain hamaykseksi. Emme kylla ole nahneet ainuttakaan israelilaista turistia, joten siina terroristit taisivat onnistua.

Nyt me lahdemme veljien kanssa viettamaan toiseksi viimeista iltaamme talla tajunnanlaajennusreissullamme. Kirjoittelen viela tanne, jos jotain kirjoittamista on. Mikali en mitaan mainittavaa keksi, niin palaamme asiaan seuraavan garpaasien reissun tiimoilta.

Goan tarkeimmat elinkeinot ovat rautamalmin louhinta, turismi ja kalastus. Tassa jarjestyksessa. Turismisesongin aikana goan 1,3 miljoonan vakiluku kasvaa rajusti. Paljon turisteja tulee myos muualta Intiasta. Syvalta sisamaasta tulleelle jo mere nakeminen on ainutkertainen elamys. Mutta etta viela valkoihoisia ihmisiakin on olemassa. Siina sita ihmettelemista riittaa. Aiemmilla matkoillani olen joutunut/paassyt jopa naiden valkoihoisia ihmettelevien kuvattavaksi ja kosketeltavaksi. Nyt kun liikumme yleensa kolmisin naiden kahden garpaasin kanssa niin olemme saaneet ainoastaan ihailevia katseita osaksemme. Ihan niin kuin Suomessakin.

Intialainen turisti kayttaytyy hieman eri tavalla kuin lansimaalainen. Miehet kayvat meressa polskimassa kauluspaita paalla ja prassihousut jalassa. Myos naisilla on taysi vaatetus yllaan uidessaan. Paljon olemme nahneet Miss-Markapaitoja.

Intialaiset miehet osoittavat ystavyyttaan ja veljeyttaan kavelemalla kaulakkain tai kasi kadessa. Silla ei ole mitaan tekemista homoseksuaalisuuden kanssa, joka onkin taalla laitonta. Tietysti se meikalaisittain hieman nayttaa oudolta kun isot raavat miehet pitavat toisiaan hellasti kadesta kiinni kavellessaan rannalla tai kaupungilla. Paljon olemme taalla omaksuneet hienoja asioita, mutta ei teidan viela tarvitse pelata, etta Suomeen tultuamme kavelisimme kolmisin kasi kadessa pitkin Lappeenrannan katuja. Jarna tosin sita haluaisi, mutta me Ribon kanssa olemme siihen viela liian konservatiivisia.

Huomenna menemme Ashvemin rannalle pohjoiseen. Siella pitaisi olla riittavan autioita, jotta voimme huoletta heitella frisbeeta. Viimeeksi Candolimissa pojat saivat kaksi hyvaa osumaa. Iakasta ladya paahan ja nuorta miesta jalkaan. Molemmat uhrit paasivat omin voimin pois paikalta.

Viime yona saamamme viesti yllatti meidat jalleen positiivisesti; eras veljemme on valaistunut ihan lahialuematkoillaan siina maarin, etta on ottanut ison ja hienon askeleen elamassaan. Garpaasit ovat ylpeita veljestaan ja onnittelevat taysin rinnoin. Miettikaapa nyt te asioista tietamattomat, etta kuka kumma on astunut ulos kaapista.

Tanaan maanantaina kavimme Jack the Snaken krokotiiliretkella. Retki oli onnistunut kuten tiesin jo odottaa edellisilta kerroiltani. Jake loihtii mahtavan rennon meiningin ja tarjoaa jonkun asteisia elamyksia krokotiilien etsinnassa seka 17 euron hintaan sisaltyvat virvokkeet ja snacksit. Jaken kaksi 40 paikkaista venetta risteilevat Zuari- ja Mandovi-jokien suistoissa maalle aurinkoa ottamaan nousseita krokotiileja etsien. Tanaan havaitsimme 5 krokoa, joista 4 oli noin nelimetrisia korilaita. Ei tehnyt mieli menna uimaan niiden kanssa, vaikka kohtalaisen lamminta olikin. Onneksi Kingfisher vilvoitti. Se on muuten tuo krokotiili kohtalaisen ripea liikkeissaan myos kuivalla maalla. Ihan tuli mieleen Gooselaken oma poika, Miksu, krokon lahtiessa auringon otosta kohti joen syvyyksia. Samalla tavoin lahtee Miksu plommikontrollille.

Taas tanaan saimme nauttia Yogin taksin kyydissa paikallisesta liikennekulttuurista. Se on kaoottista, mutta joustavaa. Kolareita sattuu ihmeen vahan, vaikka meikalaisen silmin tuntuu vahan valia, etta nyt kolisee. Minua ei kylla saisi auton, moottoripyoran, skootterin tai edes fillarin ohjaimiin taalla. Taksikyyti sopii minulle parhaiten ja nain on turvallisempaa myos muille tiella liikkujille.  

Kaikki minut paremmin tuntevat tietavat mieltymykseni lauleskeluun. Joskus suosionosoituksia on sadellut jopa pienten kivien muodossa. Taalla olen ilokseni havainnut, etta myos Jarna on laulumiehia. Monet keskustelumme kaymme kalevalalaisittain runonlaulantana. Ribo ei naihin keskusteluihin osallistu. Usein esitamme pienia potpureita Jarnan kanssa duona. Parvekettamme suuremmille esiintymislavoille emme viela ole paasseet, mutta on vain ajan kysymys koska meita pyydetaan pitamaan stadionkeikka laheiselle jalkapallokentalla. Siella tosin laiduntavat lehmat. Paljon olemme lauleskelleet myos eri live-esiintyjien kanssa. Nama muusikoiksi itseaan kutsuvat yrittavat hoilottaa englanniksi, mutta kakkoseksi jaavat meidan suomenkielisten kaannosten rinnalla. Ehkapa ensi lauantaina teemme jaahyvaiskeikan iltamarkkinoiden isolla lavalla.   

Ribo on hurahtanut nyt noihin raatalipalveluihin. Yhdet housut on jo valmiina, toisia tehdaan ja seuraavia suunnitellaan. Onneksi innostuminen tapahtui vasta lomamme loppupuoliskolla. Muuten Ribo olisi joutunut maksamaan lentokentalla taalta lahtiessa itsensa kipeaksi matkalaukun ylipainon vuoksi. Ne on hyvin tarkkoja taalla siita 20 kg:n painorajasta.

Eilen kavimme Panjimissa ja Levis-kaupasta mukaamme lahtivat neljat farkut. Jarnaa jai viela harmittamaan liian vahaiset ostokset, joten huomenna menemme tekemaan lisaa Levis-hankintoja. Aidot Levis-vaatteet maksavat taalla noin viidesosan Suomen hinnoista.

Huomenna menemme myos krokotiilitripille. Jos ei meista jatkossa mitaan kuulu niin tiedatte, etta ainakin paikalliset krokot ovat tykanneet garpaasiherkuista.

Eilen aamulla kavimme Mapusassa, joka on meidan hotelliamme lahin varsinainen kaupunki. Siella Yogi vei meidat eraanlaiseen t-paitatukkuun. Vaikka oikein yritin olla innostumatta ostelemaan siella, niin kyllapa vain sielta tarttui 7 paitaa mukaan. Ja rahaa niihin paloi perati 17 euroa. Ihmeen halvalla taalla saa "aitoja" Lacosten, Niken, Benettonin, Leviksen ja Adidaksen vaatteita verrattuna Suomen hintoihin. Mehan toki tiedamme, etta piratismi on rikos, emmeka sorru ostamaan mitaan sellaista mita epailemme kenties vaarennokseksi. Huomenna menemme Panjimiin, Goan paakaupunkiin, edella mainittujen tuotemerkkien omiin kauppoihin, joissa tuotteet ovat ihan oikeasti aitoja ja jo vahan kalliimpiakin, mutta vielakin edullisia verrattuna Suomen hintoihin.

Mapusassa Ribo innostui teettamaan raatalilla itselleen mittatyona housut. Housuja kaymme huomenna sovittamassa, tai siis Ribo niita sovittaa. Housujen hinnaksi tulee raatalin mukaan 27 euroa.

Kalatori oli ehdoton kayntikohteemme Mapusassa. jos jonkinlaista meren elavaa oli tarjolla. Sattuukohan kukaan teista tata lukevista tuntemaan ketaan, joka tietaisi noista Suomen tullisaannoksista mitaan? Kiinnostaisi nimittain tuoda Suomeen hai. Sen voisin sitten kotipontossa savustaa ja tarjota sita vaikka tyokavereille kahvi"tunneilla". Onkohan silla merkitysta onko maahantuotava hai itse kalastettu vai torilta ostettu? Jos saisin naihin kysymyksiin vastauksen niin olisin aarimmaisen kiitollinen. En uskalla ottaa riskia ja lahtea tuomaan haita, jos sen tuonti onkin kiellettya. Talla naamalla sita ollaan perinteisesti niiden p...leen kyylien kontrollissa aina Suomeen saavuttaessa. No toitaanhan hekin vain tekevat, mutta eikos heille voisi keksia jotain oikeitakin toita?

Tanaan rannalla etsimme sellaisen rauhallisen shackin, josta teimme asemapaikkamme. Shackilla tyoskenteli nainen, jonka kanssa juttelimme jonkun verran paivan mittaan. Nainen kertoi nimekseen Anita. Han asuu kahden paivan junamatkan paassa Goasta pohjoiseen, mutta on turismisesonkiajan, 6 kk, Goassa toissa. Hanen kotiseudullaan ei ole toita tarjolla. Anita kyseli meidan perhesuhteistamme ja kun kerroin olevani eronnut puolivakinaisessa suhteessa elava puolivallaton mies, han onnitteli minua. Kysyessani mita onnittelemista siina on han kertoi oman tarinansa. Anitan vanhemmat olivat valinneet hanelle miehen hanen ollessaan 15-vuotias. Valinta oli osoittautunut huonoksi heti alkuunsa. Nyt 20 vuotiaana Anita on kahden lapsen aiti. Aviomies ryyppaa paivat pitkat eika tee toita. Anita joutuu elattamaan oman perheensa lisaksi myos hyvin pitkalti vanhempiaan ja kuutta sisarustaan. Intiassa ei niin vain erota huonostakaan puolisosta. 

Anita on hieroja. Han tekee 45 minuutin kokovartalohieronnan siina aurinkotuolilla 350 rupialla (n. 6 euroa), josta shackin omistajalle pitaa maksaa 100 rupiaa ja poliisille 50 rupiaa. Anita saa siis hierontansa palkaksi  n. 3,5 euroa per asiakas. Turismisesongin aikana han tekee intialaisen mittapuun mukaan sievoisen tilin, jolla elattaa sukuaan. Taytyy muistaa, etta Anita on hyvaosainen taalla. Huomattavasti heikommin ovat monen miljoonan intialaisen asiat, mutta silti nama ihmiset ovat tyytyvaisia siihen mita elama heille tarjoaa. Sietaisi monen minunkin tuttavapiiristani ottaa oppia naista ihmisista.

Minulla on jo murrosiasta lahtien ollut paha kompleksi tyttomaisesta parrankasvustani johtuen. Ne harvat haituvat, jotka laukaperassani kasvavat ovat melkeinpa karkealla pyyhkeella sheivattavia. Kolme viikkoa sitten aloin kasvattaa pujoa tuohon leuankarkeeni. Ja eilen se sitten tapahtui. Kavellessamme illalla Calangutessa eras ahkera parturiyrittaja tuli tarjoamaan minulle parranajoa. Tunsin vihdoin olevani oikea mies! Ihanasta ja "verysexysta" leukatussustani en kuitenkaan luopunut.
   

PS. Inkulle tiedoksi, etta Davidia ja Ashia ei ole nakynyt, mutta Pekka painaa pitkaa paivaa omalla shackillaan.

Me vuokrasimme 15 eurolla "sviitin", jossa oli jopa oma kylpyhuone wc-ponttoineen seka levea parivuode meille kolmelle. Jarna sai kunnian nukkua keskella.

Ribon maanantaipaiva meni paaosin huilaillessa mokissamme. Me Jarnan kanssa teimme koko rannan mittaisen kavelyretken, jolla mina karvaytin vahan hiuspohjaani. On se kumma kun ei tuo minun paksu tukkani yhteen suojaa paalakeani. Illalla me Jarnan kanssa nautimme pitkan kaavan mukaisen paivallisen meren herkkuja syoden ja pidimme samalla esimiespalaverin. Aika moni tyokaveri tuli kehuttua.

Maanantai-illan mokin suihkussa kaynti oli kokemus. Ensin suihkutellut Jarna vaitti, ettei kuumaa vetta tule. Mina en moista vaitetta uskonut, vaan omalla suihkuvuorollani vaantelin kuumavesihanaa niin, etta se jai lopulta kateeni. Tarkemmin asiaa mietittyani halusinkin ottaa vilvoittavan kylman suihkun.

Tiistaina Ribokin oli jo kunnossa ja veljet esittelivat rantayleisolle taitojaan frisbeen heitossa. Vieressa heitellyt porukka naytti Mestareiden Liigan heittelijoilta meidan poikien puulaakitason viskelyyn verrattuna. Laitoin aurinkotuolillani lippiksen syvemmalle paahani Remeksen uusimpaan kirjaan uppoutuen ja Claptonin balladeja kuunnellen. En halunnut nayttaa muille kuuluvani samaan seurueeseen noiden kahden rantaleijonan kanssa.

Ennen paluumatkalle lahtoa kohti hotelliamme pelasimme kortilla suihkuvuorot. Hotellille paastyamme mina suihkuttelin ensimmaisena. Poikien kanssa on kiva ratkoa kortilla erilaisia asioita. Asken alkoi janottaa ja pelasimme siita kuka hakee cokikset. Jarna haki.

Oli muuten fantastinen tunne kayda Palolemin reissun jalkeen kunnon suihkussa. Jatkossa en enaa Palolemiin suuntaa. Jos rauhallista rantaa etsin, niin lahden pohjoisen suuntaan; Ashvem, Arambol, Mandrem, Vagator tms. Palolemin matka mokkeineen ja neljan tunnin taksimatkoineen maksoi alle 20 euroa mieheen. Ei se hinnan kirossa ole.

Nyt olisi aika lahtea Anjunan hippimarkkinoille. Kahtena edellisena keskiviikkona emme ole sinne paasseet sattuneista syista johtuen. Palaillaan taas.

Markkinoilta kavelimme hotellille ja otimme taksin kohti Club Cubanaa. Tavoitteemme oli olla clubilla sen ovien avautuessa. Nuukina miehina pyrimme maksimoimaan hyodyn. Cubanassahan saa 15 euron sisaanpaasymaksun maksettuaan nauttia virvokkeita niin paljon kuin haluaa ilman lisamaksua. Menetime puoli tuntia tehokasta peliaikaa koska mahtavasta ruuhkasta johtuen taivalsimme taksilla 1,5 km:n matkaa puoli tuntia. Olisi ehka kannattanut kavella.

Vihdoin paastyamme perille sammutimme mahtavaksi yltyneen janomme. Ensimmainen rommicolani imeytyi jo kieleeni, mutta jo toisesta riitti tilkka vatsaan asti. Haimme oivallisen paikan oviaukon, josta paasee sisalle diskoon, vieresta. Siina sitten suoritimme "liikenteenlaskentaa". Olipa nain varhaiskeski-ikaan ehtineelle miehelle mahtavat nakoalat. Kyselimme toisiltamme useampaan otteeseen plantaasikaynti tuoreesti muistissamme, etta missa naita kasvaa. Kissa nayttaa olevan yoelain taallakin pain maapalloa. Istuimme ajoittain henkeamme haukkoen asemapaikallamme kolmisen tuntia Jarnan toimiessa valilla ehtyvien juomavarastojemme taydentajana. Edes Ribo ei kaynyt tanssimassa, taallapain kun vahemman soitetaan Souvareita ja Finlandersia, muutenhan han olisi veivannut paita markana. Jarna sai myos kontaktia aikaiseksi nailla juomien taydennysreissuillaan; talloi kerran eraan brittipojan varpaat muussiksi. Seurantamme tulos oli seuraavanlainen: intialaisia 70%, britteja 20%, venalaisia 5% ja loput muita kansallisuuksia filippiinilaisista suomalaisiin, joita oli kolme korskeaa garpaasia. Siis me. Cubanassa me kohotimme keski-ikaa toisin kuin hotellissamme, jossa meidan ansiostamme se pysyy niukin naukin alle 70 vuoden.

Hyvin jaksoimme suorittaa seurantatehtavammme, kun homma on mielekasta niin sita jaksaa pidempaakin. Emme tarvinneet divaaneja joita Cubanasta loytyy useita. Emme myoskaan kayneet kesken kaiken pulahtelemassa clubin uima-altaaseen. Jatimme sen ohjelmanumeron seuraavaan kertaan. Virvokkeita nautimme varmasti keskivertoasiakasta enemman. Se on tama trooppinen ilmasto, joka saa pohjoisen pojan suun kuivumaan.

Kahdelta yolla jatimme kissat naukumaan Cubanan kukkulalle ja suomalaiskansalliseen tyyliin suuntasimme oiselle hiukopalalle 6 km:n paassa olevaan Club Cityyn. Ei kelvannut meille jaada 1,5 km:n paassa olevalle hotellillemme. "Nakkarille" oli paastava rahisemaan.

Ja rahinahan siita tulikin. Me tosin olimme ulkopuolisia. City Clubilla oli pari nuorta suomipoikaa farkkuineen ja nilkkasukkineen. Ribo selvitti, etta pojat olivat vasta tulleet Goaan Delhista ja olivat ns. reppumatkalaisia. Cubanasta alkoi pikkuhiljaa valua paikallisia kaunottaria myos yopalalle City Clubille. Helppo on varmasti kuvitella, etta he olisivat lahteneet garpaasien peraan, mutta (ikava kylla) nain ei ollut. Heilla oli vain nalka. No nama p...leen suomipojat taisivat erehtya maasta ja tekivat neideille sopimattomia ehdotuksia. Sillon alkoi kuhina; tytot huusivat, pojat huusivat ja paikalle ryntasi paikallisia miehia tyttojen kunnia puolustamaan. ilman turvamiesten valiin tuloa oli ko. reppumatkalaisten Goan vierailu alkanut sakinhivutuksella. Suomipojat saivat lahtea kyseisesta ravintolasta. Episodin aikana meidan poydassmme siirryttiin kayttamaan Suomen toista virallista kielta, ruotsia. Taas kerran piti haveta tosisuomalisten kaytoksen vuoksi.

Ruokailtuamme otimme taksin ja palasimme hotellille. Adrenaliinia oli nakemastamme kahinasta johtuen sen verran veressamme, ettei edes Jarna nukahtanut varttitunnin taksimatkan aikana.

Hotellilla meita kohtasi mieluinen yllatys. Piri-Pate oli hereilla ja istui parvekkeellaan tupakilla. Jarna kohteliaana miehena sanoi Patelle englantia highlandilaisittain murtaen: "Juu weik ooli", johon Pate latasi vastauksen suomea oxfordilaisittain korostaen: "Mitta kuuluu?". Kontakti Piri-Pateen oli luotu. Olikohan Pate syonyt kuormasta, kun ei viela puoli neljaltakaan yolla nukuttanut.

Huomenna maanantaina menemme parin paivan reissulle Palolemiin, Etela-Goaan. Etsimme sielta jonkun kivan palmun latvassa heiluvan bambumajan, jossa yovymme. Toivottavasti majan lujuuslaskelmat on tehty garpaasien painon mukaan. Ja toivotaan, ettei Jarna innostu kavelemaan unissaan. Puheitahan han pitaa harvase yo eri kielia kayttaen. 

PS. Juupa-Jaskasta on naemma tullut teidan kommenttienne perusteella lahes tarunomainen merkkihenkilo. Meidan riemuksemme emme ole enaa Jaskaan tormanneet ja toivottavasti emme tormaa tulevaisuudessakaan. 

Temppeleilta suuntasimme Sahakarin maustefarmille. Siella meidat toivotettiin tervetulleiksi kauniiden tyttojen heittaessa kukkien teralehtia paallemme. Saimme myos kukkaseppeleet kauloihimme ja punaiset taplat otsiimme. Yrttiteet nautittuamme lahdime opastetulle retkelle plantaasin "viidakkoon".

Retki ulottui sinne asti missa pippuri kasvaa. Meilla oli myos mahdollisuus maistaa piripiria, Portugalin chilia, joka on 1500-8000 kertaa tulisempaa kuin normaali chili, mutta saastimme omamme tehdaksemme Suomessa muutaman kaytannon pilan kavereillemme. Varokaa pojjaat!

Plantaasikierroksen yhteydessa tapasimme myos joessa aamukylvylla olevan norsun. Saimme hyvat naurut kun kylvyn raikastama norsu lahti kohti majapaikkaansa kapeahkoa polkua pitkin. Me muut vaistimme norsua, mutta Jarna pakeni polkua pitkin norsun tomistellessa perassa. Ei ole tainnut Jarna liikkua niin ripeasti aikoihin. Ehka joskus vuosikymmenia sitten lupaavana Ylamaan Pyrkivan yleisurheilijajuniorina han on ottanut vastaavia spurtteja. S:lle tiedoksi, etta kylla se Jarna turvallisesti norsulta karkuun paasi.

Plantaasikierroksen jalkeen saime kauhallisen jaakylmaa vetta niskaamme ikaan kuin kasteena. Seuraavaksi meille tarjottiin kupilliset fenia, paikallista pontikkaa. Ei ollut maku muuttunut sitten viime kerran, hirveaa juotavaa se on edelleen. Lopuksi nautimme mausterikkaan lounaan.

Palatessamme retkeltamme saimme taas huomata Jarnan hermojen olevan kunnossa. Yogihan tykittelee Maruti Suzukillaan niin, etta koko ajan on "tilanteita". Meita ei juurikaan ohitella, mutta Yogi hakee ohituspaikkaa koko ajan ja yleensa niita loytaa, valilla hyvia, joskus vahan huonompia. Vahalta piti -tilanteita on ihan omiksi tarpeiksi. Olin juuri sanomassa, etta eipahan tarvitse pelata kuskimme nukahtavan rattiin kun koko ajan touhotetaan menemaan vahan rajummin, kun Ribo koputti takapenkilta olkapaahani ja naytti nukkuvaa Jarnaa. On halla loistavat unenlahjat.

Aurinkomatkat tekevat erillisena retket temppeleille ja mausteplantaasille. Toinen maksaa 24 euroa ja toinen 27 euroa. Me maksoimme molemmat sisaltavasta omatoimiretkestamme kaikkine lounaineen ym. 10 euroa per ukko.  

Naina kahtena viikkona on meille muodostunut tiettyja rutiineja. Aamukahvin keittaja valitaan edellisena iltana korttia pelaamalla. Yleensa siis Jarna tai Ribo keittavat kahvit. Aamuisin Jarna heraa yleensa ensimmaisena, iltaisin mina luen viela kirjaa kun pojat jo alkavat tuhisemaan. Minulle jaa siis huoneemme valojen ja tv:n sammuttaminen. Iltapaivisin mina otan kauneusuneni, ihan puoli tuntiakin joskus riittaa. Unieni jalkeen yleensa kirjoittelen nama tarinani. Ribo kay illan suussa hotellin kuntosalilla ottamassa pienen hien.

Nyt on lahdettava valmistautumaan illan markkinoille ja sitten Cubanaan Ribon "synttareita" viettamaan. Se on moro!     

PS. Nikelle tiedoksi, etta kylla meilla huoneessa rokki soi. Musiikkivalinnoista olen vastannut hyvin pitkalti mina, Riboa ei parane laskea humpan sykkeen vietavaksi. Kannattais muuten sinunkin hakea sita valaistusta muualta kuin Pietarin valkeista oista.

Eilen illalla jaskoimme viela elamysten etsintaa. O'Prescadorissa paivallista odotellessa meni niin kauan, etta ehdimme ottaa siina useammatkin aperatiivit. Vihdoin syotyamme kavimme viela Kamakissa "neuvoa-antavilla" ja sitten taksikuskeilta kyselemaan, etta missas nain torstai-iltaisin on parhaimmat sapinat. Taksisuharien pomoksi ilmoittautunut mies kertoi, etta Club Paradiso Anjunassa on just meidanlaisillemme sopiva paikka.

Ribo lievasti pahoinvointisena jai matkan varrella olevalle hotellillemme ja me sankarimatkaajat, Jarna ja mina, jatkoimme Paradisoon. Clubin pihalla noustessamme taksista tuli heti joku Bob Marleyn nakoinen pipopaa kyselemaan, etta mitas herroille saisi olla, kokaiinia, hashista vaiko pillereita? Totesimme hanelle olevamme ihan vaan breezeri-linjalla.

Clubi sinansa oli ihan hienolla paikalla ja ovela kokonaisuus noin rakenteellisesti, mutta tuo tarykalvoja repiva trance-musiikki ei saanut edes Jarnaa syttymaan, minusta nyt puhumattakaan. Puolisen tuntia siina baaritiskilla seurailimme meininkia. Oltiin muuten sikalikin erilaisia nuoria, etta joimme alkoholipitoisia juomia. Muut clubin vieraat tilasivat baarimikolta vain vetta, jolla huuhtoivat joitain pillereita naamaansa silmat tapillaan. Kai se joku terveysintoilijoiden paikka oli pillereiden kulutuksesta paatellen. Tai sitten tosi sairaiden oma clubi. Ei siis meidan mestamme sekaan.  

Paluumatkalla pyorahdimme viela eraan kukkulan rinteella hienosti valoshowtaan joka ilta esittelevassa Club Cubanassa. Emme maksaneet sisaanpaasymaksua selittamalla, etta haluamme tulla lauantaina ko. clubille viettamaan kaverimme synttareita ja nain ollen katsastamme paikan etukateen. Turvamies lahti kanssamme esittelykierrokselle, jolla totesimme paikan oikein  viihtyisaksi. Siella oli jopa sohvia tai jotain lavitsoja joihin paasee pitkakseen jos oikein alkaa ramaisemaan kesken illan. Siis just kuin meille tehty. Lupasimme turvamiehille, etta lauantaina jarjestamme kaverimme yllatyssynttarit talla clubilla. Pitaisi viela keksia paljonko tuop Ribo tayttaa.

Yllattavaa kylla olemme selviytyneet keskenamme hienosti nama pari viikkoa. Ei ole riitoja ollut, vaikka omanlaisia kusipaita olemme kukin ja joudumme hyvinkin tiiviisti yhdessa elamaan. Huumori on aika rankkaa ja asiat sanotaan suoraan sen kummemmin kaartelematta. Etukateen jo sovittiin, ettei koko ajan tarvitse "kasi kadessa" olla, vaan jokainen saa tehda mita kulloinkin tahtoo.

Tanaan lahdin jo aamuvarhain rannalle kavelylenkille. Innostuin kavelemaan taas sen 8 km:n rantaosuuden ja nyt on jalat rakoilla. Kylla pitaa olla tyhma jatka kun ei tajua ottaa hiertavaa hiekkaa pois sandaaleistaan! Tanaan en jaksanut enaa muuten bongailla, kavelin vain ja laajensin tajuntaa. Jarnan taman paivan ohjelmaan kuului alkuviikosta ostettujen tuliaisten vaihtelu tiibettilaistorilla. Bisnesmies on bisnesmies. Ribo paranteli taman paivan oloaan hotellin uima-altaalla.

Huomenna teemme uuden yrityksen mausteplantaasille ja temppeleille. Illalla onkin sitten taas markkinat (lupaamme Kaukolle olla talla kertaa riehaantumatta jammailuun asti) ja sitten viela Cubana Clubille "synttareita" viettamaan. Onkin kiireinen huominen paiva luvassa. Sunnuntain pyhitamme levolle ja keskitymme seurailemaan uusien Suomesta saapuvien "hiutaleiden" toilailuja. On ne niin vaaleita, eiko siella paista aurinko ollenkaan? Ihan oikeasti on kiva katsella kun uudet turistit ovat ihan kuutamolla ekana paivana villatakeissaan, pitkissa housuissaan ja nilkkasukissaan. Tosi suomalaisillahan on viela sellainen hieno virkattu Suomi-pipo paassaan. Hei haloo, taalla on aika lamminta.  

Tahdon taas kiittaa kaikkia, jotka jaksavat naita juttuja lukea ja antavat viela palautettakin. Ja sitten viela erityiskiitokset rakkaille lahimmaisilleni, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden tehda taman tajunnanlaajennusreissun. Ihan varmasti palaan viela entistakin parempana ja viisaampana (jos se vain suinkin on mahdollista) ihmisena taalta.  

PS. Harrylle vaan, etta tassa muisteltiin Ribon kanssa noita tenniskohtaamisiamme sinua vastaan. Kumpikaan ei muistanut havinneensa sinulle. Onko meilla huono muisti? Treenaa sina vaan sita rystya, me katsotaan taalla Australian avoimia ja saadaan sita kauttakin tarvittava tuntuma sinun nujertamiseesi. Mina muuten pidan teita lottoihmisia ihan omana rotunanne.