Emme me tanaan perjantaina menneetkaan temppeleihin ja mausteplantaasille, koska Ribo tunsi olonsa aamulla vahan heikoksi. Lienee poika jarkyttynyt eilen niin pahasti bongausreissullamme, ettei vielakaan ole taysin toipunut.

Eilen illalla jaskoimme viela elamysten etsintaa. O'Prescadorissa paivallista odotellessa meni niin kauan, etta ehdimme ottaa siina useammatkin aperatiivit. Vihdoin syotyamme kavimme viela Kamakissa "neuvoa-antavilla" ja sitten taksikuskeilta kyselemaan, etta missas nain torstai-iltaisin on parhaimmat sapinat. Taksisuharien pomoksi ilmoittautunut mies kertoi, etta Club Paradiso Anjunassa on just meidanlaisillemme sopiva paikka.

Ribo lievasti pahoinvointisena jai matkan varrella olevalle hotellillemme ja me sankarimatkaajat, Jarna ja mina, jatkoimme Paradisoon. Clubin pihalla noustessamme taksista tuli heti joku Bob Marleyn nakoinen pipopaa kyselemaan, etta mitas herroille saisi olla, kokaiinia, hashista vaiko pillereita? Totesimme hanelle olevamme ihan vaan breezeri-linjalla.

Clubi sinansa oli ihan hienolla paikalla ja ovela kokonaisuus noin rakenteellisesti, mutta tuo tarykalvoja repiva trance-musiikki ei saanut edes Jarnaa syttymaan, minusta nyt puhumattakaan. Puolisen tuntia siina baaritiskilla seurailimme meininkia. Oltiin muuten sikalikin erilaisia nuoria, etta joimme alkoholipitoisia juomia. Muut clubin vieraat tilasivat baarimikolta vain vetta, jolla huuhtoivat joitain pillereita naamaansa silmat tapillaan. Kai se joku terveysintoilijoiden paikka oli pillereiden kulutuksesta paatellen. Tai sitten tosi sairaiden oma clubi. Ei siis meidan mestamme sekaan.  

Paluumatkalla pyorahdimme viela eraan kukkulan rinteella hienosti valoshowtaan joka ilta esittelevassa Club Cubanassa. Emme maksaneet sisaanpaasymaksua selittamalla, etta haluamme tulla lauantaina ko. clubille viettamaan kaverimme synttareita ja nain ollen katsastamme paikan etukateen. Turvamies lahti kanssamme esittelykierrokselle, jolla totesimme paikan oikein  viihtyisaksi. Siella oli jopa sohvia tai jotain lavitsoja joihin paasee pitkakseen jos oikein alkaa ramaisemaan kesken illan. Siis just kuin meille tehty. Lupasimme turvamiehille, etta lauantaina jarjestamme kaverimme yllatyssynttarit talla clubilla. Pitaisi viela keksia paljonko tuop Ribo tayttaa.

Yllattavaa kylla olemme selviytyneet keskenamme hienosti nama pari viikkoa. Ei ole riitoja ollut, vaikka omanlaisia kusipaita olemme kukin ja joudumme hyvinkin tiiviisti yhdessa elamaan. Huumori on aika rankkaa ja asiat sanotaan suoraan sen kummemmin kaartelematta. Etukateen jo sovittiin, ettei koko ajan tarvitse "kasi kadessa" olla, vaan jokainen saa tehda mita kulloinkin tahtoo.

Tanaan lahdin jo aamuvarhain rannalle kavelylenkille. Innostuin kavelemaan taas sen 8 km:n rantaosuuden ja nyt on jalat rakoilla. Kylla pitaa olla tyhma jatka kun ei tajua ottaa hiertavaa hiekkaa pois sandaaleistaan! Tanaan en jaksanut enaa muuten bongailla, kavelin vain ja laajensin tajuntaa. Jarnan taman paivan ohjelmaan kuului alkuviikosta ostettujen tuliaisten vaihtelu tiibettilaistorilla. Bisnesmies on bisnesmies. Ribo paranteli taman paivan oloaan hotellin uima-altaalla.

Huomenna teemme uuden yrityksen mausteplantaasille ja temppeleille. Illalla onkin sitten taas markkinat (lupaamme Kaukolle olla talla kertaa riehaantumatta jammailuun asti) ja sitten viela Cubana Clubille "synttareita" viettamaan. Onkin kiireinen huominen paiva luvassa. Sunnuntain pyhitamme levolle ja keskitymme seurailemaan uusien Suomesta saapuvien "hiutaleiden" toilailuja. On ne niin vaaleita, eiko siella paista aurinko ollenkaan? Ihan oikeasti on kiva katsella kun uudet turistit ovat ihan kuutamolla ekana paivana villatakeissaan, pitkissa housuissaan ja nilkkasukissaan. Tosi suomalaisillahan on viela sellainen hieno virkattu Suomi-pipo paassaan. Hei haloo, taalla on aika lamminta.  

Tahdon taas kiittaa kaikkia, jotka jaksavat naita juttuja lukea ja antavat viela palautettakin. Ja sitten viela erityiskiitokset rakkaille lahimmaisilleni, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden tehda taman tajunnanlaajennusreissun. Ihan varmasti palaan viela entistakin parempana ja viisaampana (jos se vain suinkin on mahdollista) ihmisena taalta.  

PS. Harrylle vaan, etta tassa muisteltiin Ribon kanssa noita tenniskohtaamisiamme sinua vastaan. Kumpikaan ei muistanut havinneensa sinulle. Onko meilla huono muisti? Treenaa sina vaan sita rystya, me katsotaan taalla Australian avoimia ja saadaan sita kauttakin tarvittava tuntuma sinun nujertamiseesi. Mina muuten pidan teita lottoihmisia ihan omana rotunanne.