Heissulivei hyvat ystavat. Nyt on totovoittojuhlat juhlittu ja arkeen on palattu ryminalla. Tama perjantaipaiva meni ihan arkisissa askareissa; useamman tunnin kavely rannalla, tajunnan laajentamista, seka aika ajoin pulikoimista Arabian 28 asteisessa meressa frisbeeta taidokkaasti heitellen. Siis ihan normipaiva meille garpaaseille. Uskokaa tai alkaa, mutta ihan kivasti aika kuluu tuollakin tavoin. Kylla sita ihminen tulee toimeen ilman lumitoitakin, auton ikkunoiden raaputusta tms. jos oikein yrittaa. 

Eilen aamulla kavimme Mapusassa, joka on meidan hotelliamme lahin varsinainen kaupunki. Siella Yogi vei meidat eraanlaiseen t-paitatukkuun. Vaikka oikein yritin olla innostumatta ostelemaan siella, niin kyllapa vain sielta tarttui 7 paitaa mukaan. Ja rahaa niihin paloi perati 17 euroa. Ihmeen halvalla taalla saa "aitoja" Lacosten, Niken, Benettonin, Leviksen ja Adidaksen vaatteita verrattuna Suomen hintoihin. Mehan toki tiedamme, etta piratismi on rikos, emmeka sorru ostamaan mitaan sellaista mita epailemme kenties vaarennokseksi. Huomenna menemme Panjimiin, Goan paakaupunkiin, edella mainittujen tuotemerkkien omiin kauppoihin, joissa tuotteet ovat ihan oikeasti aitoja ja jo vahan kalliimpiakin, mutta vielakin edullisia verrattuna Suomen hintoihin.

Mapusassa Ribo innostui teettamaan raatalilla itselleen mittatyona housut. Housuja kaymme huomenna sovittamassa, tai siis Ribo niita sovittaa. Housujen hinnaksi tulee raatalin mukaan 27 euroa.

Kalatori oli ehdoton kayntikohteemme Mapusassa. jos jonkinlaista meren elavaa oli tarjolla. Sattuukohan kukaan teista tata lukevista tuntemaan ketaan, joka tietaisi noista Suomen tullisaannoksista mitaan? Kiinnostaisi nimittain tuoda Suomeen hai. Sen voisin sitten kotipontossa savustaa ja tarjota sita vaikka tyokavereille kahvi"tunneilla". Onkohan silla merkitysta onko maahantuotava hai itse kalastettu vai torilta ostettu? Jos saisin naihin kysymyksiin vastauksen niin olisin aarimmaisen kiitollinen. En uskalla ottaa riskia ja lahtea tuomaan haita, jos sen tuonti onkin kiellettya. Talla naamalla sita ollaan perinteisesti niiden p...leen kyylien kontrollissa aina Suomeen saavuttaessa. No toitaanhan hekin vain tekevat, mutta eikos heille voisi keksia jotain oikeitakin toita?

Tanaan rannalla etsimme sellaisen rauhallisen shackin, josta teimme asemapaikkamme. Shackilla tyoskenteli nainen, jonka kanssa juttelimme jonkun verran paivan mittaan. Nainen kertoi nimekseen Anita. Han asuu kahden paivan junamatkan paassa Goasta pohjoiseen, mutta on turismisesonkiajan, 6 kk, Goassa toissa. Hanen kotiseudullaan ei ole toita tarjolla. Anita kyseli meidan perhesuhteistamme ja kun kerroin olevani eronnut puolivakinaisessa suhteessa elava puolivallaton mies, han onnitteli minua. Kysyessani mita onnittelemista siina on han kertoi oman tarinansa. Anitan vanhemmat olivat valinneet hanelle miehen hanen ollessaan 15-vuotias. Valinta oli osoittautunut huonoksi heti alkuunsa. Nyt 20 vuotiaana Anita on kahden lapsen aiti. Aviomies ryyppaa paivat pitkat eika tee toita. Anita joutuu elattamaan oman perheensa lisaksi myos hyvin pitkalti vanhempiaan ja kuutta sisarustaan. Intiassa ei niin vain erota huonostakaan puolisosta. 

Anita on hieroja. Han tekee 45 minuutin kokovartalohieronnan siina aurinkotuolilla 350 rupialla (n. 6 euroa), josta shackin omistajalle pitaa maksaa 100 rupiaa ja poliisille 50 rupiaa. Anita saa siis hierontansa palkaksi  n. 3,5 euroa per asiakas. Turismisesongin aikana han tekee intialaisen mittapuun mukaan sievoisen tilin, jolla elattaa sukuaan. Taytyy muistaa, etta Anita on hyvaosainen taalla. Huomattavasti heikommin ovat monen miljoonan intialaisen asiat, mutta silti nama ihmiset ovat tyytyvaisia siihen mita elama heille tarjoaa. Sietaisi monen minunkin tuttavapiiristani ottaa oppia naista ihmisista.

Minulla on jo murrosiasta lahtien ollut paha kompleksi tyttomaisesta parrankasvustani johtuen. Ne harvat haituvat, jotka laukaperassani kasvavat ovat melkeinpa karkealla pyyhkeella sheivattavia. Kolme viikkoa sitten aloin kasvattaa pujoa tuohon leuankarkeeni. Ja eilen se sitten tapahtui. Kavellessamme illalla Calangutessa eras ahkera parturiyrittaja tuli tarjoamaan minulle parranajoa. Tunsin vihdoin olevani oikea mies! Ihanasta ja "verysexysta" leukatussustani en kuitenkaan luopunut.