Matkamme alkuvaiheessa saimme Suomesta tekstiviestin, jossa kerrottiin kolleegoidemme tyttovauvasta. Jos ja kun tytar on perinyt vanhemmiltaan ominaisuuksia oikeassa suhteessa tulee hanesta fiksu kaunotar, joka jaksaa painaa pidempaakin "vaihtoa" kovalla temmolla.

Viime yona saamamme viesti yllatti meidat jalleen positiivisesti; eras veljemme on valaistunut ihan lahialuematkoillaan siina maarin, etta on ottanut ison ja hienon askeleen elamassaan. Garpaasit ovat ylpeita veljestaan ja onnittelevat taysin rinnoin. Miettikaapa nyt te asioista tietamattomat, etta kuka kumma on astunut ulos kaapista.

Tanaan maanantaina kavimme Jack the Snaken krokotiiliretkella. Retki oli onnistunut kuten tiesin jo odottaa edellisilta kerroiltani. Jake loihtii mahtavan rennon meiningin ja tarjoaa jonkun asteisia elamyksia krokotiilien etsinnassa seka 17 euron hintaan sisaltyvat virvokkeet ja snacksit. Jaken kaksi 40 paikkaista venetta risteilevat Zuari- ja Mandovi-jokien suistoissa maalle aurinkoa ottamaan nousseita krokotiileja etsien. Tanaan havaitsimme 5 krokoa, joista 4 oli noin nelimetrisia korilaita. Ei tehnyt mieli menna uimaan niiden kanssa, vaikka kohtalaisen lamminta olikin. Onneksi Kingfisher vilvoitti. Se on muuten tuo krokotiili kohtalaisen ripea liikkeissaan myos kuivalla maalla. Ihan tuli mieleen Gooselaken oma poika, Miksu, krokon lahtiessa auringon otosta kohti joen syvyyksia. Samalla tavoin lahtee Miksu plommikontrollille.

Taas tanaan saimme nauttia Yogin taksin kyydissa paikallisesta liikennekulttuurista. Se on kaoottista, mutta joustavaa. Kolareita sattuu ihmeen vahan, vaikka meikalaisen silmin tuntuu vahan valia, etta nyt kolisee. Minua ei kylla saisi auton, moottoripyoran, skootterin tai edes fillarin ohjaimiin taalla. Taksikyyti sopii minulle parhaiten ja nain on turvallisempaa myos muille tiella liikkujille.