Hotellimme Marinha Dourada on erityisesti lintubongarien suosima paikka sijaintinsa vuoksi. Bongaus on varmaan ihan hieno harrastus, mutta sita en ymmarra, etta aamiaiselle ja lounaalle painetaan kamerat kaulassa ja kaukoputket tanassa. Eihan minullakaan ole ravilehtea mukana mukana ravintolassa, vaikka aika aktiivisesti tuota totoa pelaankin. (Eilen tuli muuten Vermosta reilu 100 euroa nousua ihan taalta Intiasta pelaten. Tama vain kateellisille tiedoksi)

Tanaan torstaina paatimme tehda kunnon kavelylenkin rannalla. Matkaa tuli tehtya n. 10 km tassua toisen eteen laittaen. Pikku juomataukoineen siihen kului aikaa 2,5 tuntia.

Goassa on kiellettya naisten ottaa aurinkoa ylaosattomissa yleisilla rannoilla. Teimme ennen kavelylenkin alkua pienen veikkauksen (kotivaelle tiedoksi etta ihan vaan ajankuluksi, eihan me muuten tuollaista) siita montako kyseisen saannoksen rikkojaa naemme 8 kilometrin rantaosuudella. Pojat pitivat minua liian optimistisena veikatessani 32:ta paljasta rintaparia. Jarna veikkasi 15:tta ja Ribo 14:aa. Saannot olivat yksinkertaiset: kyseessa on oltava kaikkien meidan mielestamme nainen ja kaikkien kolmen on rekisteroitava havainto. Ja eikun bongaamaan.

Heti ensimmainen havainto sai meidat hetkeksi seisahtumaan, mutta kolmas oli jo niin hurja, etta Ribo alkoi pahoinvoimaan ja keskeytti bongauksen keskittyen jatkossa murahtelemaan rannalla olleille kaupustelijoille. Me Jarnan kanssa kokeneina alan harrastajina jatkoimme havaintojen tekemista koko loppumatkan. Talla 8 km:n matkalla rekisteroimme 118 hyvaksyttya kohdetta. Eli veikkauksemme menivat pahasti alakanttiin. Johtuneeko siita, etta isosta naapurimaastamme on nykyaan aika paljon vakea Goassa. Naiden 118 joukossa oli muutama todellinen helmi, mutta suurin osa oli esteettisesti lahinna etovia. On se kumma kun pitaa paasta niita rukkasnahkojaan esittelemaan, vaikka varmasti tietaa etta se on taalla kiellettya ja sopimatonta. Moni naista bongaamistamme yksiloista oli yhta silmia hivelevia kuin meikapoika narutangoissa. 

Koko rannan mitan kaveltyamme otimme taksin ja kavimme katsastamassa pari Aurinkomatkojen hotellia mahdollisesti seuraavaa reissua silmalla pitaen. Sonesta Inns naytti ihan hyvalta ja haastaa Marinha Douradan hotellia valittaessa. Neelam's Grand ei vakuuttanut meita.

City Clubilla nautitun hyvan roskaruokalounaan jalkeen ostimme muoviamparin. Miksiko? No, jos vaikka sieneen mentaisiin joku paiva. Eika kun meilta alkaa pikku hiljaa alushousut loppua. Ei me jakseta niita enaa vaihdella keskenamme, vaan yritamme ihan kasin pesta niita ja siihen tarvitaan ainakin ampari. 

Torilla kavimme tayttamassa uuden amparimme hedelmilla ja mansikoilla. Siihen kului rahaa melkein 3 euroa. Tana iltana meilla syodaan tuoreita mansikoita, mites teilla? Takaisin hotellille taraytimme moporiksalla; kolme riskia miesta, ampari ja kuski. Oli muuten aika tiivis tunnelma, mutta jossakin se on meidankin saastettava.

Nyt on paivan bongauksista niska niin kipea, etta pitanee lahtea hierontaan. Huomenna menemme hindutemppeleihin puhdistamaan mielemme tanaan nakemistamme maitorauhasista ja tutustumme mausteplantaasiin. Kirjoittelen niista lisaa viikonloppuna.