Eilen illalla menimme markkinoille muistaen viikon takaisen hyvan menon siella. Lieko liiat odotukset vai veljemme Kaukon nuhteet vaikuttaneet, mutta emme paasseet markkinatunnelmaan lainkaan. Markkinaillan parasta antia oli jo viikko sitten tutuksi tulleen englantilaisladyn topinat ja satkan kaarinta, seka uusien "ystaviemme Pyjama-Pertsan ja Piva-Pirkon rakkausavioliiton tunnelmien seuraaminen. 

Markkinoilta kavelimme hotellille ja otimme taksin kohti Club Cubanaa. Tavoitteemme oli olla clubilla sen ovien avautuessa. Nuukina miehina pyrimme maksimoimaan hyodyn. Cubanassahan saa 15 euron sisaanpaasymaksun maksettuaan nauttia virvokkeita niin paljon kuin haluaa ilman lisamaksua. Menetime puoli tuntia tehokasta peliaikaa koska mahtavasta ruuhkasta johtuen taivalsimme taksilla 1,5 km:n matkaa puoli tuntia. Olisi ehka kannattanut kavella.

Vihdoin paastyamme perille sammutimme mahtavaksi yltyneen janomme. Ensimmainen rommicolani imeytyi jo kieleeni, mutta jo toisesta riitti tilkka vatsaan asti. Haimme oivallisen paikan oviaukon, josta paasee sisalle diskoon, vieresta. Siina sitten suoritimme "liikenteenlaskentaa". Olipa nain varhaiskeski-ikaan ehtineelle miehelle mahtavat nakoalat. Kyselimme toisiltamme useampaan otteeseen plantaasikaynti tuoreesti muistissamme, etta missa naita kasvaa. Kissa nayttaa olevan yoelain taallakin pain maapalloa. Istuimme ajoittain henkeamme haukkoen asemapaikallamme kolmisen tuntia Jarnan toimiessa valilla ehtyvien juomavarastojemme taydentajana. Edes Ribo ei kaynyt tanssimassa, taallapain kun vahemman soitetaan Souvareita ja Finlandersia, muutenhan han olisi veivannut paita markana. Jarna sai myos kontaktia aikaiseksi nailla juomien taydennysreissuillaan; talloi kerran eraan brittipojan varpaat muussiksi. Seurantamme tulos oli seuraavanlainen: intialaisia 70%, britteja 20%, venalaisia 5% ja loput muita kansallisuuksia filippiinilaisista suomalaisiin, joita oli kolme korskeaa garpaasia. Siis me. Cubanassa me kohotimme keski-ikaa toisin kuin hotellissamme, jossa meidan ansiostamme se pysyy niukin naukin alle 70 vuoden.

Hyvin jaksoimme suorittaa seurantatehtavammme, kun homma on mielekasta niin sita jaksaa pidempaakin. Emme tarvinneet divaaneja joita Cubanasta loytyy useita. Emme myoskaan kayneet kesken kaiken pulahtelemassa clubin uima-altaaseen. Jatimme sen ohjelmanumeron seuraavaan kertaan. Virvokkeita nautimme varmasti keskivertoasiakasta enemman. Se on tama trooppinen ilmasto, joka saa pohjoisen pojan suun kuivumaan.

Kahdelta yolla jatimme kissat naukumaan Cubanan kukkulalle ja suomalaiskansalliseen tyyliin suuntasimme oiselle hiukopalalle 6 km:n paassa olevaan Club Cityyn. Ei kelvannut meille jaada 1,5 km:n paassa olevalle hotellillemme. "Nakkarille" oli paastava rahisemaan.

Ja rahinahan siita tulikin. Me tosin olimme ulkopuolisia. City Clubilla oli pari nuorta suomipoikaa farkkuineen ja nilkkasukkineen. Ribo selvitti, etta pojat olivat vasta tulleet Goaan Delhista ja olivat ns. reppumatkalaisia. Cubanasta alkoi pikkuhiljaa valua paikallisia kaunottaria myos yopalalle City Clubille. Helppo on varmasti kuvitella, etta he olisivat lahteneet garpaasien peraan, mutta (ikava kylla) nain ei ollut. Heilla oli vain nalka. No nama p...leen suomipojat taisivat erehtya maasta ja tekivat neideille sopimattomia ehdotuksia. Sillon alkoi kuhina; tytot huusivat, pojat huusivat ja paikalle ryntasi paikallisia miehia tyttojen kunnia puolustamaan. ilman turvamiesten valiin tuloa oli ko. reppumatkalaisten Goan vierailu alkanut sakinhivutuksella. Suomipojat saivat lahtea kyseisesta ravintolasta. Episodin aikana meidan poydassmme siirryttiin kayttamaan Suomen toista virallista kielta, ruotsia. Taas kerran piti haveta tosisuomalisten kaytoksen vuoksi.

Ruokailtuamme otimme taksin ja palasimme hotellille. Adrenaliinia oli nakemastamme kahinasta johtuen sen verran veressamme, ettei edes Jarna nukahtanut varttitunnin taksimatkan aikana.

Hotellilla meita kohtasi mieluinen yllatys. Piri-Pate oli hereilla ja istui parvekkeellaan tupakilla. Jarna kohteliaana miehena sanoi Patelle englantia highlandilaisittain murtaen: "Juu weik ooli", johon Pate latasi vastauksen suomea oxfordilaisittain korostaen: "Mitta kuuluu?". Kontakti Piri-Pateen oli luotu. Olikohan Pate syonyt kuormasta, kun ei viela puoli neljaltakaan yolla nukuttanut.

Huomenna maanantaina menemme parin paivan reissulle Palolemiin, Etela-Goaan. Etsimme sielta jonkun kivan palmun latvassa heiluvan bambumajan, jossa yovymme. Toivottavasti majan lujuuslaskelmat on tehty garpaasien painon mukaan. Ja toivotaan, ettei Jarna innostu kavelemaan unissaan. Puheitahan han pitaa harvase yo eri kielia kayttaen. 

PS. Juupa-Jaskasta on naemma tullut teidan kommenttienne perusteella lahes tarunomainen merkkihenkilo. Meidan riemuksemme emme ole enaa Jaskaan tormanneet ja toivottavasti emme tormaa tulevaisuudessakaan.