Tanaan lauantaina lomamme puolivalissa kavimme temppeli- ja mausteplantaasiretkella. Aluksi tutustuimme pikaisesti vanhan Goan katolisiin kirkkoihin. Siita jatkoimme Pondlan temppelialueelle, jossa kavimme kahdessa hindutemppelissa ollen ainoat lansimaalaiset mahtavassa vaen paljoudessa. Siella me paljasjaloin lapsyttelimme temppeleissa kuin kunnon hindut ikaan. Joistakin saattaa hidujen uskonnon rituaalit tuntua oudoilta, mutta miltahan mahtaa hinduista nayttaa meidan jaykahkot kirkonmenomme? Jokainen uskokoon mihin tahtoo kunhan tarkeimmat moraalikasitykset ovat samansuuntaisia, tama on minun mielipiteeni. Love and peace!

Temppeleilta suuntasimme Sahakarin maustefarmille. Siella meidat toivotettiin tervetulleiksi kauniiden tyttojen heittaessa kukkien teralehtia paallemme. Saimme myos kukkaseppeleet kauloihimme ja punaiset taplat otsiimme. Yrttiteet nautittuamme lahdime opastetulle retkelle plantaasin "viidakkoon".

Retki ulottui sinne asti missa pippuri kasvaa. Meilla oli myos mahdollisuus maistaa piripiria, Portugalin chilia, joka on 1500-8000 kertaa tulisempaa kuin normaali chili, mutta saastimme omamme tehdaksemme Suomessa muutaman kaytannon pilan kavereillemme. Varokaa pojjaat!

Plantaasikierroksen yhteydessa tapasimme myos joessa aamukylvylla olevan norsun. Saimme hyvat naurut kun kylvyn raikastama norsu lahti kohti majapaikkaansa kapeahkoa polkua pitkin. Me muut vaistimme norsua, mutta Jarna pakeni polkua pitkin norsun tomistellessa perassa. Ei ole tainnut Jarna liikkua niin ripeasti aikoihin. Ehka joskus vuosikymmenia sitten lupaavana Ylamaan Pyrkivan yleisurheilijajuniorina han on ottanut vastaavia spurtteja. S:lle tiedoksi, etta kylla se Jarna turvallisesti norsulta karkuun paasi.

Plantaasikierroksen jalkeen saime kauhallisen jaakylmaa vetta niskaamme ikaan kuin kasteena. Seuraavaksi meille tarjottiin kupilliset fenia, paikallista pontikkaa. Ei ollut maku muuttunut sitten viime kerran, hirveaa juotavaa se on edelleen. Lopuksi nautimme mausterikkaan lounaan.

Palatessamme retkeltamme saimme taas huomata Jarnan hermojen olevan kunnossa. Yogihan tykittelee Maruti Suzukillaan niin, etta koko ajan on "tilanteita". Meita ei juurikaan ohitella, mutta Yogi hakee ohituspaikkaa koko ajan ja yleensa niita loytaa, valilla hyvia, joskus vahan huonompia. Vahalta piti -tilanteita on ihan omiksi tarpeiksi. Olin juuri sanomassa, etta eipahan tarvitse pelata kuskimme nukahtavan rattiin kun koko ajan touhotetaan menemaan vahan rajummin, kun Ribo koputti takapenkilta olkapaahani ja naytti nukkuvaa Jarnaa. On halla loistavat unenlahjat.

Aurinkomatkat tekevat erillisena retket temppeleille ja mausteplantaasille. Toinen maksaa 24 euroa ja toinen 27 euroa. Me maksoimme molemmat sisaltavasta omatoimiretkestamme kaikkine lounaineen ym. 10 euroa per ukko.  

Naina kahtena viikkona on meille muodostunut tiettyja rutiineja. Aamukahvin keittaja valitaan edellisena iltana korttia pelaamalla. Yleensa siis Jarna tai Ribo keittavat kahvit. Aamuisin Jarna heraa yleensa ensimmaisena, iltaisin mina luen viela kirjaa kun pojat jo alkavat tuhisemaan. Minulle jaa siis huoneemme valojen ja tv:n sammuttaminen. Iltapaivisin mina otan kauneusuneni, ihan puoli tuntiakin joskus riittaa. Unieni jalkeen yleensa kirjoittelen nama tarinani. Ribo kay illan suussa hotellin kuntosalilla ottamassa pienen hien.

Nyt on lahdettava valmistautumaan illan markkinoille ja sitten Cubanaan Ribon "synttareita" viettamaan. Se on moro!     

PS. Nikelle tiedoksi, etta kylla meilla huoneessa rokki soi. Musiikkivalinnoista olen vastannut hyvin pitkalti mina, Riboa ei parane laskea humpan sykkeen vietavaksi. Kannattais muuten sinunkin hakea sita valaistusta muualta kuin Pietarin valkeista oista.