Parin kohtalaisen rauhallisesti otetun, hotellin altaalla ja Bagan rannalla, vietetyn toipumispaivan jalkeen matkasimme tanaan perjantaina Coco Beachille. Se on sellainen pienempi ja hiljaisempi ranta kuin Bagan ja Calanguten rannat. Cocolta teimme veneretken jolla naimme lukemattomia delfiineja. Veljet Ribo ja Jarna antoivat Ixuksiensa naksua, mutta aika monta kertaa taisivat kuvata vaan sinansa kaunista merta. Ne delfiinit kun eivat kovin kauaa kerrallaan meren pinnalla ole. Minulla on jo sen verran "kuvattuja" delfiineja, etta annoin kamerani olla laukussa ja toimin talla kertaa veljien assistenttina; huusin "nyt" ja silloin poikien kamerat rapsahteli. Ohi ammuttiin silti monta kertaa.

Samalla veneretkella naimme myos Goan toiseksi rikkaimman miehen huvilan. Aikaisempina vuosina oppaat ovat kertoneet ko. huvilan omistavan mumbailainen liikemies, joka on siksi niin rikas koska hanella ei ole vaimoa joka tuhlaisi rahaa. Herra kuuleman mukaan tykkaa enemman pojista kuin tytoista. Nyt opas tarkensi viela, etta kaveri on syntyperaltaan malesialainen ja liiketoiminta liittyy salakuljetukseen ja "nappi"kauppaan. Mika lienee sitten totuus? Huvila on joka tapauksessa hieno.     

Veneretkemme paattyi vankilaan. Siiis sen ulkopuolelle. Onneksi. Kyseisessa vankilassa istuvat paikkakunnan pahimat roistot: murhaajat, raiskaajat, huumekauppiaat jne. Ulkoisilta puitteiltaan vankila on sen nakoinen kun rangaistuslaitoksen pitaakin olla. Saattaisi moni Suomen rosvokin miettia kaksi kertaa tekemisiaan jos tuollaiseen joutuisi lusimaan. Suomen vankilathan ovat ymmartaakseni goalaisen 4: n tahden hotellin tasoisia. No, naa on naita minun mielipiteitani, ei naista kannata valittaa. Oli siella vankilasssa muuten valkoihoisiakin. Juteltiin poikien kanssa, etta mitenhan tuo nuppi kestaisi jos viikonkin tuollaisessa paikassa joutuisi olemaan. Vangit sielta kaltereiden valista pudottivat lakanan, jossa luki kohtalaisen tarkea tieto noin maailmanpoliittisesti. He pyysivat lakanaviestissaan kertomaan Bushille ja Blairille, etta se Binladenin Osmo asustelee siella vankilassa. Me lupasimme vieda viestia eteenpain Jorille ja Tonille. 

Coco Beachilla naimme myos episodin jossa parikymmenta tummaa nuorta miesta huusi, loi ja potki toisiaan. Siis sellainen kuin entisajan kylatappelut meillapain. Kysyin rantashackin kaverilta, etta mika oli homman nimi. Kaveri kertoi, etta joukko Mambaista tulleita intialaisia oli loukannut shackien asiakkaita ja heidat piti ajaa pois rannalta. Tamakin osoittaa, etta goalaiset pitavat itseaan goalaisina, ei intialaisina. Siis sama kuin me kotona Karjalassa sanottaisiin, etta ajettiin nuo suomalaiset pois kun loukkasivat meidan venalaisia turistejamme. No ehka ei sita paivaa tule kun nain sanottaisiin.

Rannalta lahdettyamme kavimme viela tutustumassa Fort Aquadan linnakkeeseen, josta aukeni ihan kivat nakoalat.

Tanaan kavin myos ayerveda-hieronnassa. Otin talla kertaa pehmeamman version. Viime vuonna otin kovemman ja olin valilla ihan solmussa koko ukko. Nyt minut hierottiin paasta varpaisiin hyvin hellavaraisesti ja rentouttavasti. Hyvaa teki, kylla siita 50 minuutista kannatti 9 euroa maksaa. Jarna ja Ribo lupasivat myos menna joku paiva kokeilemaan. Nainkohan uskaltavat?

Tennisvehkeet taisi tulla raahattua turhaan tanne. Ne viiden tahden Taj-hotellin kentat ovat vain hotellin omille asukkaille. Taytynee kuntoilla muuten, esim. Jarnan mukaan ottamaa backgammonia pelaamalla. 

Yoelama on meilla jaanyt toistaiseksi vahemmalle. Eilen meinattiin vahan pyorahtaa Goan yossa. Auringon laskiessa menimme rannalle, jossa otimme aperitiivit. Sitten kavimme Tito's:ssa pizzalla. Sen jalkeen alkoikin jo niin hyvin ramaisemaan, etta jalkiruokadrinkkien jalkeen tulimmekin hotellille ja ehdittiin juuri ennen kymmenta. Etta sellaisia yokiitajia olemme.

Huomenna on Saturday Night Market ihan tuossa hotellimme naapurissa. Siella sitten ravaytamme. Tarkoitus olisi valvoa ihan puoleen yohon asti.

Koti-ikavaa (jos sellaista ilmenee) helpottamaan hankimme ystavamme Yogin avustuksella paikallisen prepaid-puhelinkortin. Nain Jarna ja mina saamme koto-Suomesta rakkailtamme aina niin tervetulleita soittoja. Skypen tms. nettipuhelimen kautta rakkaamme soittelevat meille n. 15 centin minuuttihintaan.

Nyt on lahdettava paivalliselle kun ruokahalukin parin paivan tauon jalkeen on palannut. Minun puolestani olisi muuten saanut olla palaamatta ainakaan viela. Yogi tulikin jo hakemaan. Morjensta vaan!