Perjantai-iltana kavimme East Meets West -ravintolassa, joka oli todella positiivinen yllatys. Iltavalaistuksessaan todella kaunis ulkoilmaravintola oli viimeisen paalle siisti. Keskella ravintolaa oli lava, jossa oli koko illan ajan esinntyjia; tanssijoita, akrobaatteja jne. Ruoka oli erittain hyvaa, joskin pikkuisen kalliimpaa kuin keskiverto ravintolassa. Mukavaa oli myos katsella tarjoilijoita, jotka liikkuivat juosten tilauksia toimittaessaan. Voi kunpa sellaista innokkuutta nakisi joskus meidankin tyopaikallamme. Paatimme, etta tassa raflassa kaymme viela useamman kerran lomamme aikana.  

Eilen olikin sitten lauantai-illan markkinoiden vuoro. Valmistauduimme tapahtumaan ottamalla kunnon paivaunet. Markkinoilla olikin hyva meininki. Mitaan muuta kuin breezereita emme sielta ostaneet, mutta niita tulikin ostettua aika monta. Illan mittaan lavalla oli tulishowta, akrobaattiesityksia ja ennen kaikkea pari hyvaa bandia, jotka soittivat sita meidan ikaluokan musiikkia; Dire Straitsia, Bryan Adamsia jne. Siinahan meinasi vanhakin vallan villiintya. Ei me sentaan tanssimaan menty, ei edes Ribo, vaikka eras englantilaisdaami hanta piirittikin. Daami oli n. 30 vuotta Riboa aiemmin syntynyt, mutta mieleltaan nuorekas. Poydassamme me pojat kylla jammailimme jopa huomiota herattavasti.

Markkinoilla huomasimme myos kuinka eras englantilaisrouva kaaraisi satkan ihan siina samassa poydassa meidan kanssamme yhtaan ujostelematta. Tati oli varmaan joku "kulttuurisihteeri" jostain etela-Englannin pikkukaupungista, siis suht'koht tavallisen nakoinen nainen. Sielta han vain kaivoi minigrip-pussistaan ainekset satkaansa ja kohta leijaili makea tuoksu tatin poltellessa satkaansa. Vapaamielista touhua.

Markkinoiden jalkeen lievahkossa nirvanassa paatimme lahtea viela Tito's -yokerhoon. Se kaynti oli fiasko. Sisaanpaasymaksu oli .... En edes ilkea sanoa, niin kova morkkis asiasta vielakin on. Joka tapauksessa maksoimme itsemme sisaan tupaten taynna olevaan diskoon, jossa musiikki ei ollut ihan sita meikalaisen ominta ja voluumitaso oli sellainen, etta vielakin korvat soi ja sydan hakkaa teknon tahtiin. Titoksessa viihdyimme n. 10 minuuttia, josta siitakin ajasta puolet etsimme ulko-ovea. Se kokemus riitti tasta yokerhosta talle lomallemme.

Sitten tietysti perisuomalaiseen tapaan menimme "nakkarille", vedimme hodarit naamaan ja taksilla hotellille. Joku seurueestamme nukkui taman 10 minuutin taksimatkan ajan, en sano nimea, arvatkaa. Kello olikin jo lahes 2 yolla kun paasimme yhta yoelamakokemusta rikkaampina nukkumaan omaan huoneeseemme. Ennatys lomamme yokukkumisessa oli tehty, ja tata ennatysta tuskin enaa rikotaan.

Aamukahvia juodessamme lohduttelimme itseamme ja parantelimme morkkistamme ajattelemalla, ettei se Titoksen sisaanpaasymaksu ollut kuin 0,50 euroa per lomapaiva. Kokonaiskustannukset tasta riehakkaasta illastamme kohosivat kuitenkin jopa 25 euroon/ukko, joten tama sunnuntaipaiva eletaankin saastobudjetilla.

Olemme saaneet kieroutuneen mielikuvituksen omaavilta kavereiltamme tekstiviestitse kommentteja kirjoitusteni sisallosta. Korostetaan viela, ettei paikallinen nappis tunne sita kirjainta jolla aiti alkaa. Eli emme ole naineet lukuisia delfiineja emmeka mitaan muutakaan. Jatkossa katsomme, koemme, ihailemme jne., emme nae, ettei tama kaunis suomenkielemme ja intialaisen nappiksen puutteet aiheuta moisia sekaannuksia.