Neljan viikon tajunnanlaajennusreissumme alkaa lahestya loppuaan ja on pienen yhteenvedon aika. Tosin viela on yksi taysi paiva jaljella ja paljon ehtii viela tapahtua.

Kuten jo ennen reissua tiesin ei ongelmia ollut meidan kolmen yhteiselossa. Nelja viikkoa hyvinkin tiivista yhdessa oloa vaatii henkilokemioiden toimimista. Ja ne meilla toimivat. Herja lensi ja lentaa varmasti myos jatkossa.

Onnistuimme hyvin jakamaan lomapaivamme niin, ettei missaan vaiheessa aika kaynyt pitkaksi tai vastaavasti milloinkaan ei vasyttanyt liika "meneminen". Tai no, muutamana sunnuntaipaivana vasytti jostain syysta vahan normaalia enemman.

Varmaankin jotkut luulevat, etta taalla biletettiin rajusti. Ei muuten pida paikkaansa. Muutaman kerran tutustuimme kunnolla Goan yoelamaan ja siina kaikki. Eika Goa sita paitsi olekaan mikaan bilemesta tallaisille suht'koht terveella pohjalla oleville juhlijoille. Horhobileita kylla riittaa. Jos haluaa viettaa riehakkaan bailausloman niin taytyy menna jonnekin muualle. Toki me aika ajoin nautimme lomastamme muutamat Kingfisherit, breezerit tai Old Monkit ottaen ja kaunista auringonlaskua katsellen, mutta se oli vain sellaista tajunnan laajenemisen edistamista. Yokerhoista Club Cubana on kaymisen arvoinen paikka, muita yokerhoja emme suosittele.

Ruokapaikoissa panostimme laatuun ja soimme hyvin. Kokonaisuudessan ruoka oli hyvaa. Mielestamme paras ravintola jossa kavimme on East Meets West, jossa kavimmekin useasti. Muita suositeltavia ovat After Seven, Midas Touch ja pizzapaikka Scirocco. Vaikka kayttamamme ruokapaikat ovat siita kalliimmasta paasta, piti 20 euron paivabudjettimme hyvin. Laskimme, etta paivittain ruokiin, juomiin (sisaltaa muutaman drinkin tai oluen) ja taksiajeluihin meni noin 18 euroa/paiva henkea kohden. Paivittain soimme myos kevyen lounaan. Kohtalaisen edullista siis.

Ihminen, tai ainakin garpaasi, on kohtalaisen sopeutuvainen. Aluksi muutamana paivana ja varsinkin yolla kuumuus vahan haittasi, mutta pian siihen tottui. Nyt lomamme viimeisena viikkona on iltaisin joskus jopa viluttanut kun lampotila on laskenut jonnekin tuonne 23 asteen tienoille. Siis taalla se on plussaa. Ihan oikeasti hieman hirvittaa kohdata sunnuntai-iltana se Suomen pakkanen. 50-60 asteen lampotilan muutos saattaa vahan lyoda jo garpaasinkin ihoa kananlihalle. Vaikka ikava rakkaita, laheisia ja kavereita kohtaan jo vahan vaivaakin, ei pakkasta ole ainakaan nain suolajarven rannalla aurinkoa ottaessa yhtaan ikava.

Kaymistamme rannoista pohjoisen Ashvem oli meidan silmissamme ehdoton ykkonen. Maisemat olivat siella mahtavat nain garpaasien silmin katsottuna, jos ymmarratte mita tarkoitan. Siella oli myos riittavan rauhallista jopa veljien heitella frisbeeta ilman ulkopuolisten loukkaantumisvaaraa. Etelan Palolem on mennyt pilalle, siella on nykyaan liikaa vakea. Naista lahirannoista pidimme eniten Candolimista. Galangutessa ja Bagassa kaupustelijat kavivat hermoille.

Mielestamme hyvin valmistellut omatoimiretket ovat ainakin meidanlaisillemme parempi vaihtoehto kuin Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamat retket. Ainakin ne maksavat huomattavasti vahemman ja niilla pystyy kaymaan vain niissa kohteissa missa haluaa. Ystavamme Yogi on hyvin organisointikykyinen kaveri ja jopa meille riittavan nopea kuski. Jos joku tata lukeva haluaa kayttaa luotettavan Yogin taksipalvelua voi hanen puhelinnumeroaan tiedustella sahkopostitse minulta osoitteesta [email protected].

Mausteplantaasi, hindutemppelit ja krokotiilitrippi ovat ensikertalaiselle Goan kavijalle ehdottomia kayntikohteita. Jos kay paikallisten jarjestamilla retkilla, kuten me kavimme "kalastusmatkalla", kannattaa etukateen selvittaa tarkasti matkan sisalto. Sen me opimme.

Ensimmaisina paivina Goassa pistaa ainakin minun silmaani tama mieleton roskaisuus. Kaikki teiden varret ovat taynna roskia. Mutta jo muutaman paivan jalkeen silma tottuu roskiin ja nena tottuu tuoksuihin. Tietysti yleinen hygieniataso on kaukana Suomen vastaavasta, mutta huolehtimalla hyvin omasta kasihygieniastaan ehkaisee hyvin pitkalti popojen kulkeutumista omaan elimistoonsa. Me desinfioimme katemme aina ennen ruokailuja ja valtyimme pahemmilta vatsataudeilta. Pienta kipristelya oli vuorotellen meilla kaikilla lomamme alkuviikkoina, mutta sitten elimistomme tottui uuteen bakteerikantaan. Seuraavat kipristelyt ovat odotettavissa sitten Suomessa palattuamme suomalaiseen ruokavalioon.

Taalla koskaan kaymaton ei valttamatta ymmarra Goan liikenteen kaoottisuutta. Torvet soivat, ihmiset huutavat, lehmat lontystelevat, koirat juoksevat ja sitten siella pitaisi viela ajella autolla tms. Ainakin meidan garpaasien mielesta kannattaa unohtaa auton, moottoripyoran tai skootterin vuokraaminen. Taksikyyti on halpaa ja turvallisinta. Myos kavellen paasee kivasti liikkumaan, mutta varsinkin pimealla taytyy liikkua erittain varovaisesti. Kannissa ei kannata lahtea toikkaroimaan Goan kaduille.   

Goalaisissa ihmisissa on hienoja ominaisuuksia; positiivisuus, rehellisyys, auttavaisuus jne. Taalla ei tarvitse pelata joutuvansa ryostetyksi tai pahoinpitelyn kohteeksi. Taysin ulkopuolisilta ihmisilta voi kysya apua sita tarvittaessa ja uskon, etta avun aina saa ja taysin pyyteetta. Olisipa Suomessakin tallainen ajattelutapa vallalla.

Kauppiaathan tietysti pyytavat tuotteistaan rajustikin ylihintaa aluksi, mutta he ovat jopa pettyneita jos hiutale-turisti maksaa sen mita pyydetaan. Tinkiminen kuuluu asiaan ja siita kauppiaat pitavat. Anjunan ja lauantai-illan marrkinoilla seka vilkkaimilla rannoilla kauppiaat saattavat tuntua jopa liian paallekayvilta. Siksi me garpaasit suosimmekin Mapusan markkinoita ja Galanguten seka Panjimin kiinteahintaisia kauppoja tuliaisia ostaessamme.

Muutamaan Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamiin hotelleihin tutustuttuamme osaamme entista enemman arvostaa omaa valintaamme, Marinha Douradaa, joka tarjoaa rauhalliset ja riittavan avarat puitteet lepoloman viettoon. Monet muut hotellit ovat ahtailla tonteilla vilkkaasti liikennoityjen katujen varsilla. Ne eivat ole garpaaseille sopivia. Aurinkomatkojen tarjonnasta ovat hyvia vaihtoehtoja Marinha Douradan lisaksi Sonesta Inns ja Royal Goan Beach Club. Alor Holiday on rauhallinen, mutta ehkapa liian karu jopa meille garpaaseille.

Kuulumisten kertomiseen Suomeen ei kannata juurikaan tekstiviesteja kayttaa. Viesti Suomalaisesta operaattorista Suomeen maksaa 42-49 centtia/kpl. Soittaminen paikallisesta prepaid-liittymasta Suomeen maksaa noin 20 cent./minuutti ja puhelinkopista 22-45 cent./minuutti. Kannattaa siis etsia ne halvemmat puhelinkopit niin saa puhua laheisilleen puolta kauemmin samalla rahalla.   

Nyt kun reissumme alkaa olla lopuillaan voimme jo kertoa terroristien pommiuhasta, joka taalla goassa oli. Emme halunneet huolestuttaa lahimmaisiamme emmeka aiheuttaa tyokavereillemme turhia toiveita vakanssikierrosta, vaikka tiesimme jo joulukuussa uhkauksesta. Se Lindbladin Osmon porukka, se Al Qaida, uhkasi joulukuussa rajayttaa pommeja Goassa lahinna israelilaisten turistien suosimissa paikoissa. Itse veikkasin jo silloin, etta kyseessa oli pakistanilaisten yritys haitata Goan turismielinkeinoa. Niilla kun on vahan kahinaa siita Kashmirin alueesta intialaisten kanssa. Niin tai nain, ei ole muut kuin ilotulituspommit paukkuneet taalla. Ne tosin paukkuvatkin lahes joka ilta. Muutoksena edellisvuosiin nakyi vilkkaimmilla rannoilla ja kaduilla sotilaspartioita kivaareineen seka sotilashelikopterit lentelivat tiheaan lomamme alkuviikkoina, mutta nyt nekin ovat havinneet. Myos toreilla ja yokerhoissa tehtiin turvatarkastuksia sinne saapuville, niitakaan ei ole aiempina vuosina tehty. Pakkohan Intian viranomaisten oli jotenkin reagoida uhkaukseen, vaikka varmasti tiesivat sen vain hamaykseksi. Emme kylla ole nahneet ainuttakaan israelilaista turistia, joten siina terroristit taisivat onnistua.

Nyt me lahdemme veljien kanssa viettamaan toiseksi viimeista iltaamme talla tajunnanlaajennusreissullamme. Kirjoittelen viela tanne, jos jotain kirjoittamista on. Mikali en mitaan mainittavaa keksi, niin palaamme asiaan seuraavan garpaasien reissun tiimoilta.