Neljan viikon tajunnanlaajennusreissumme alkaa lahestya loppuaan ja on pienen yhteenvedon aika. Tosin viela on yksi taysi paiva jaljella ja paljon ehtii viela tapahtua.

Kuten jo ennen reissua tiesin ei ongelmia ollut meidan kolmen yhteiselossa. Nelja viikkoa hyvinkin tiivista yhdessa oloa vaatii henkilokemioiden toimimista. Ja ne meilla toimivat. Herja lensi ja lentaa varmasti myos jatkossa.

Onnistuimme hyvin jakamaan lomapaivamme niin, ettei missaan vaiheessa aika kaynyt pitkaksi tai vastaavasti milloinkaan ei vasyttanyt liika "meneminen". Tai no, muutamana sunnuntaipaivana vasytti jostain syysta vahan normaalia enemman.

Varmaankin jotkut luulevat, etta taalla biletettiin rajusti. Ei muuten pida paikkaansa. Muutaman kerran tutustuimme kunnolla Goan yoelamaan ja siina kaikki. Eika Goa sita paitsi olekaan mikaan bilemesta tallaisille suht'koht terveella pohjalla oleville juhlijoille. Horhobileita kylla riittaa. Jos haluaa viettaa riehakkaan bailausloman niin taytyy menna jonnekin muualle. Toki me aika ajoin nautimme lomastamme muutamat Kingfisherit, breezerit tai Old Monkit ottaen ja kaunista auringonlaskua katsellen, mutta se oli vain sellaista tajunnan laajenemisen edistamista. Yokerhoista Club Cubana on kaymisen arvoinen paikka, muita yokerhoja emme suosittele.

Ruokapaikoissa panostimme laatuun ja soimme hyvin. Kokonaisuudessan ruoka oli hyvaa. Mielestamme paras ravintola jossa kavimme on East Meets West, jossa kavimmekin useasti. Muita suositeltavia ovat After Seven, Midas Touch ja pizzapaikka Scirocco. Vaikka kayttamamme ruokapaikat ovat siita kalliimmasta paasta, piti 20 euron paivabudjettimme hyvin. Laskimme, etta paivittain ruokiin, juomiin (sisaltaa muutaman drinkin tai oluen) ja taksiajeluihin meni noin 18 euroa/paiva henkea kohden. Paivittain soimme myos kevyen lounaan. Kohtalaisen edullista siis.

Ihminen, tai ainakin garpaasi, on kohtalaisen sopeutuvainen. Aluksi muutamana paivana ja varsinkin yolla kuumuus vahan haittasi, mutta pian siihen tottui. Nyt lomamme viimeisena viikkona on iltaisin joskus jopa viluttanut kun lampotila on laskenut jonnekin tuonne 23 asteen tienoille. Siis taalla se on plussaa. Ihan oikeasti hieman hirvittaa kohdata sunnuntai-iltana se Suomen pakkanen. 50-60 asteen lampotilan muutos saattaa vahan lyoda jo garpaasinkin ihoa kananlihalle. Vaikka ikava rakkaita, laheisia ja kavereita kohtaan jo vahan vaivaakin, ei pakkasta ole ainakaan nain suolajarven rannalla aurinkoa ottaessa yhtaan ikava.

Kaymistamme rannoista pohjoisen Ashvem oli meidan silmissamme ehdoton ykkonen. Maisemat olivat siella mahtavat nain garpaasien silmin katsottuna, jos ymmarratte mita tarkoitan. Siella oli myos riittavan rauhallista jopa veljien heitella frisbeeta ilman ulkopuolisten loukkaantumisvaaraa. Etelan Palolem on mennyt pilalle, siella on nykyaan liikaa vakea. Naista lahirannoista pidimme eniten Candolimista. Galangutessa ja Bagassa kaupustelijat kavivat hermoille.

Mielestamme hyvin valmistellut omatoimiretket ovat ainakin meidanlaisillemme parempi vaihtoehto kuin Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamat retket. Ainakin ne maksavat huomattavasti vahemman ja niilla pystyy kaymaan vain niissa kohteissa missa haluaa. Ystavamme Yogi on hyvin organisointikykyinen kaveri ja jopa meille riittavan nopea kuski. Jos joku tata lukeva haluaa kayttaa luotettavan Yogin taksipalvelua voi hanen puhelinnumeroaan tiedustella sahkopostitse minulta osoitteesta [email protected].

Mausteplantaasi, hindutemppelit ja krokotiilitrippi ovat ensikertalaiselle Goan kavijalle ehdottomia kayntikohteita. Jos kay paikallisten jarjestamilla retkilla, kuten me kavimme "kalastusmatkalla", kannattaa etukateen selvittaa tarkasti matkan sisalto. Sen me opimme.

Ensimmaisina paivina Goassa pistaa ainakin minun silmaani tama mieleton roskaisuus. Kaikki teiden varret ovat taynna roskia. Mutta jo muutaman paivan jalkeen silma tottuu roskiin ja nena tottuu tuoksuihin. Tietysti yleinen hygieniataso on kaukana Suomen vastaavasta, mutta huolehtimalla hyvin omasta kasihygieniastaan ehkaisee hyvin pitkalti popojen kulkeutumista omaan elimistoonsa. Me desinfioimme katemme aina ennen ruokailuja ja valtyimme pahemmilta vatsataudeilta. Pienta kipristelya oli vuorotellen meilla kaikilla lomamme alkuviikkoina, mutta sitten elimistomme tottui uuteen bakteerikantaan. Seuraavat kipristelyt ovat odotettavissa sitten Suomessa palattuamme suomalaiseen ruokavalioon.

Taalla koskaan kaymaton ei valttamatta ymmarra Goan liikenteen kaoottisuutta. Torvet soivat, ihmiset huutavat, lehmat lontystelevat, koirat juoksevat ja sitten siella pitaisi viela ajella autolla tms. Ainakin meidan garpaasien mielesta kannattaa unohtaa auton, moottoripyoran tai skootterin vuokraaminen. Taksikyyti on halpaa ja turvallisinta. Myos kavellen paasee kivasti liikkumaan, mutta varsinkin pimealla taytyy liikkua erittain varovaisesti. Kannissa ei kannata lahtea toikkaroimaan Goan kaduille.   

Goalaisissa ihmisissa on hienoja ominaisuuksia; positiivisuus, rehellisyys, auttavaisuus jne. Taalla ei tarvitse pelata joutuvansa ryostetyksi tai pahoinpitelyn kohteeksi. Taysin ulkopuolisilta ihmisilta voi kysya apua sita tarvittaessa ja uskon, etta avun aina saa ja taysin pyyteetta. Olisipa Suomessakin tallainen ajattelutapa vallalla.

Kauppiaathan tietysti pyytavat tuotteistaan rajustikin ylihintaa aluksi, mutta he ovat jopa pettyneita jos hiutale-turisti maksaa sen mita pyydetaan. Tinkiminen kuuluu asiaan ja siita kauppiaat pitavat. Anjunan ja lauantai-illan marrkinoilla seka vilkkaimilla rannoilla kauppiaat saattavat tuntua jopa liian paallekayvilta. Siksi me garpaasit suosimmekin Mapusan markkinoita ja Galanguten seka Panjimin kiinteahintaisia kauppoja tuliaisia ostaessamme.

Muutamaan Suomalaisten matkanjarjestajien tarjoamiin hotelleihin tutustuttuamme osaamme entista enemman arvostaa omaa valintaamme, Marinha Douradaa, joka tarjoaa rauhalliset ja riittavan avarat puitteet lepoloman viettoon. Monet muut hotellit ovat ahtailla tonteilla vilkkaasti liikennoityjen katujen varsilla. Ne eivat ole garpaaseille sopivia. Aurinkomatkojen tarjonnasta ovat hyvia vaihtoehtoja Marinha Douradan lisaksi Sonesta Inns ja Royal Goan Beach Club. Alor Holiday on rauhallinen, mutta ehkapa liian karu jopa meille garpaaseille.

Kuulumisten kertomiseen Suomeen ei kannata juurikaan tekstiviesteja kayttaa. Viesti Suomalaisesta operaattorista Suomeen maksaa 42-49 centtia/kpl. Soittaminen paikallisesta prepaid-liittymasta Suomeen maksaa noin 20 cent./minuutti ja puhelinkopista 22-45 cent./minuutti. Kannattaa siis etsia ne halvemmat puhelinkopit niin saa puhua laheisilleen puolta kauemmin samalla rahalla.   

Nyt kun reissumme alkaa olla lopuillaan voimme jo kertoa terroristien pommiuhasta, joka taalla goassa oli. Emme halunneet huolestuttaa lahimmaisiamme emmeka aiheuttaa tyokavereillemme turhia toiveita vakanssikierrosta, vaikka tiesimme jo joulukuussa uhkauksesta. Se Lindbladin Osmon porukka, se Al Qaida, uhkasi joulukuussa rajayttaa pommeja Goassa lahinna israelilaisten turistien suosimissa paikoissa. Itse veikkasin jo silloin, etta kyseessa oli pakistanilaisten yritys haitata Goan turismielinkeinoa. Niilla kun on vahan kahinaa siita Kashmirin alueesta intialaisten kanssa. Niin tai nain, ei ole muut kuin ilotulituspommit paukkuneet taalla. Ne tosin paukkuvatkin lahes joka ilta. Muutoksena edellisvuosiin nakyi vilkkaimmilla rannoilla ja kaduilla sotilaspartioita kivaareineen seka sotilashelikopterit lentelivat tiheaan lomamme alkuviikkoina, mutta nyt nekin ovat havinneet. Myos toreilla ja yokerhoissa tehtiin turvatarkastuksia sinne saapuville, niitakaan ei ole aiempina vuosina tehty. Pakkohan Intian viranomaisten oli jotenkin reagoida uhkaukseen, vaikka varmasti tiesivat sen vain hamaykseksi. Emme kylla ole nahneet ainuttakaan israelilaista turistia, joten siina terroristit taisivat onnistua.

Nyt me lahdemme veljien kanssa viettamaan toiseksi viimeista iltaamme talla tajunnanlaajennusreissullamme. Kirjoittelen viela tanne, jos jotain kirjoittamista on. Mikali en mitaan mainittavaa keksi, niin palaamme asiaan seuraavan garpaasien reissun tiimoilta.

  

 

No niin. Nyt otsikon luettuanne siella jo ajattelette, etta taalla tullaan kaapista ja ryminalla. Lukekaahan eteenpain niin ehkapa otsikko avautuu.

Goan tarkeimmat elinkeinot ovat rautamalmin louhinta, turismi ja kalastus. Tassa jarjestyksessa. Turismisesongin aikana goan 1,3 miljoonan vakiluku kasvaa rajusti. Paljon turisteja tulee myos muualta Intiasta. Syvalta sisamaasta tulleelle jo mere nakeminen on ainutkertainen elamys. Mutta etta viela valkoihoisia ihmisiakin on olemassa. Siina sita ihmettelemista riittaa. Aiemmilla matkoillani olen joutunut/paassyt jopa naiden valkoihoisia ihmettelevien kuvattavaksi ja kosketeltavaksi. Nyt kun liikumme yleensa kolmisin naiden kahden garpaasin kanssa niin olemme saaneet ainoastaan ihailevia katseita osaksemme. Ihan niin kuin Suomessakin.

Intialainen turisti kayttaytyy hieman eri tavalla kuin lansimaalainen. Miehet kayvat meressa polskimassa kauluspaita paalla ja prassihousut jalassa. Myos naisilla on taysi vaatetus yllaan uidessaan. Paljon olemme nahneet Miss-Markapaitoja.

Intialaiset miehet osoittavat ystavyyttaan ja veljeyttaan kavelemalla kaulakkain tai kasi kadessa. Silla ei ole mitaan tekemista homoseksuaalisuuden kanssa, joka onkin taalla laitonta. Tietysti se meikalaisittain hieman nayttaa oudolta kun isot raavat miehet pitavat toisiaan hellasti kadesta kiinni kavellessaan rannalla tai kaupungilla. Paljon olemme taalla omaksuneet hienoja asioita, mutta ei teidan viela tarvitse pelata, etta Suomeen tultuamme kavelisimme kolmisin kasi kadessa pitkin Lappeenrannan katuja. Jarna tosin sita haluaisi, mutta me Ribon kanssa olemme siihen viela liian konservatiivisia.

Huomenna menemme Ashvemin rannalle pohjoiseen. Siella pitaisi olla riittavan autioita, jotta voimme huoletta heitella frisbeeta. Viimeeksi Candolimissa pojat saivat kaksi hyvaa osumaa. Iakasta ladya paahan ja nuorta miesta jalkaan. Molemmat uhrit paasivat omin voimin pois paikalta.

     

Matkamme alkuvaiheessa saimme Suomesta tekstiviestin, jossa kerrottiin kolleegoidemme tyttovauvasta. Jos ja kun tytar on perinyt vanhemmiltaan ominaisuuksia oikeassa suhteessa tulee hanesta fiksu kaunotar, joka jaksaa painaa pidempaakin "vaihtoa" kovalla temmolla.

Viime yona saamamme viesti yllatti meidat jalleen positiivisesti; eras veljemme on valaistunut ihan lahialuematkoillaan siina maarin, etta on ottanut ison ja hienon askeleen elamassaan. Garpaasit ovat ylpeita veljestaan ja onnittelevat taysin rinnoin. Miettikaapa nyt te asioista tietamattomat, etta kuka kumma on astunut ulos kaapista.

Tanaan maanantaina kavimme Jack the Snaken krokotiiliretkella. Retki oli onnistunut kuten tiesin jo odottaa edellisilta kerroiltani. Jake loihtii mahtavan rennon meiningin ja tarjoaa jonkun asteisia elamyksia krokotiilien etsinnassa seka 17 euron hintaan sisaltyvat virvokkeet ja snacksit. Jaken kaksi 40 paikkaista venetta risteilevat Zuari- ja Mandovi-jokien suistoissa maalle aurinkoa ottamaan nousseita krokotiileja etsien. Tanaan havaitsimme 5 krokoa, joista 4 oli noin nelimetrisia korilaita. Ei tehnyt mieli menna uimaan niiden kanssa, vaikka kohtalaisen lamminta olikin. Onneksi Kingfisher vilvoitti. Se on muuten tuo krokotiili kohtalaisen ripea liikkeissaan myos kuivalla maalla. Ihan tuli mieleen Gooselaken oma poika, Miksu, krokon lahtiessa auringon otosta kohti joen syvyyksia. Samalla tavoin lahtee Miksu plommikontrollille.

Taas tanaan saimme nauttia Yogin taksin kyydissa paikallisesta liikennekulttuurista. Se on kaoottista, mutta joustavaa. Kolareita sattuu ihmeen vahan, vaikka meikalaisen silmin tuntuu vahan valia, etta nyt kolisee. Minua ei kylla saisi auton, moottoripyoran, skootterin tai edes fillarin ohjaimiin taalla. Taksikyyti sopii minulle parhaiten ja nain on turvallisempaa myos muille tiella liikkujille.  

Jarna oli edellisen kirjoitukseni jalkeen pahalla mielella, koska en kirjoittanut silloin hanesta mitaan. Nyt kirjoitan.

Kaikki minut paremmin tuntevat tietavat mieltymykseni lauleskeluun. Joskus suosionosoituksia on sadellut jopa pienten kivien muodossa. Taalla olen ilokseni havainnut, etta myos Jarna on laulumiehia. Monet keskustelumme kaymme kalevalalaisittain runonlaulantana. Ribo ei naihin keskusteluihin osallistu. Usein esitamme pienia potpureita Jarnan kanssa duona. Parvekettamme suuremmille esiintymislavoille emme viela ole paasseet, mutta on vain ajan kysymys koska meita pyydetaan pitamaan stadionkeikka laheiselle jalkapallokentalla. Siella tosin laiduntavat lehmat. Paljon olemme lauleskelleet myos eri live-esiintyjien kanssa. Nama muusikoiksi itseaan kutsuvat yrittavat hoilottaa englanniksi, mutta kakkoseksi jaavat meidan suomenkielisten kaannosten rinnalla. Ehkapa ensi lauantaina teemme jaahyvaiskeikan iltamarkkinoiden isolla lavalla.   

Ribo on hurahtanut nyt noihin raatalipalveluihin. Yhdet housut on jo valmiina, toisia tehdaan ja seuraavia suunnitellaan. Onneksi innostuminen tapahtui vasta lomamme loppupuoliskolla. Muuten Ribo olisi joutunut maksamaan lentokentalla taalta lahtiessa itsensa kipeaksi matkalaukun ylipainon vuoksi. Ne on hyvin tarkkoja taalla siita 20 kg:n painorajasta.

Eilen kavimme Panjimissa ja Levis-kaupasta mukaamme lahtivat neljat farkut. Jarnaa jai viela harmittamaan liian vahaiset ostokset, joten huomenna menemme tekemaan lisaa Levis-hankintoja. Aidot Levis-vaatteet maksavat taalla noin viidesosan Suomen hinnoista.

Huomenna menemme myos krokotiilitripille. Jos ei meista jatkossa mitaan kuulu niin tiedatte, etta ainakin paikalliset krokot ovat tykanneet garpaasiherkuista.

Heissulivei hyvat ystavat. Nyt on totovoittojuhlat juhlittu ja arkeen on palattu ryminalla. Tama perjantaipaiva meni ihan arkisissa askareissa; useamman tunnin kavely rannalla, tajunnan laajentamista, seka aika ajoin pulikoimista Arabian 28 asteisessa meressa frisbeeta taidokkaasti heitellen. Siis ihan normipaiva meille garpaaseille. Uskokaa tai alkaa, mutta ihan kivasti aika kuluu tuollakin tavoin. Kylla sita ihminen tulee toimeen ilman lumitoitakin, auton ikkunoiden raaputusta tms. jos oikein yrittaa. 

Eilen aamulla kavimme Mapusassa, joka on meidan hotelliamme lahin varsinainen kaupunki. Siella Yogi vei meidat eraanlaiseen t-paitatukkuun. Vaikka oikein yritin olla innostumatta ostelemaan siella, niin kyllapa vain sielta tarttui 7 paitaa mukaan. Ja rahaa niihin paloi perati 17 euroa. Ihmeen halvalla taalla saa "aitoja" Lacosten, Niken, Benettonin, Leviksen ja Adidaksen vaatteita verrattuna Suomen hintoihin. Mehan toki tiedamme, etta piratismi on rikos, emmeka sorru ostamaan mitaan sellaista mita epailemme kenties vaarennokseksi. Huomenna menemme Panjimiin, Goan paakaupunkiin, edella mainittujen tuotemerkkien omiin kauppoihin, joissa tuotteet ovat ihan oikeasti aitoja ja jo vahan kalliimpiakin, mutta vielakin edullisia verrattuna Suomen hintoihin.

Mapusassa Ribo innostui teettamaan raatalilla itselleen mittatyona housut. Housuja kaymme huomenna sovittamassa, tai siis Ribo niita sovittaa. Housujen hinnaksi tulee raatalin mukaan 27 euroa.

Kalatori oli ehdoton kayntikohteemme Mapusassa. jos jonkinlaista meren elavaa oli tarjolla. Sattuukohan kukaan teista tata lukevista tuntemaan ketaan, joka tietaisi noista Suomen tullisaannoksista mitaan? Kiinnostaisi nimittain tuoda Suomeen hai. Sen voisin sitten kotipontossa savustaa ja tarjota sita vaikka tyokavereille kahvi"tunneilla". Onkohan silla merkitysta onko maahantuotava hai itse kalastettu vai torilta ostettu? Jos saisin naihin kysymyksiin vastauksen niin olisin aarimmaisen kiitollinen. En uskalla ottaa riskia ja lahtea tuomaan haita, jos sen tuonti onkin kiellettya. Talla naamalla sita ollaan perinteisesti niiden p...leen kyylien kontrollissa aina Suomeen saavuttaessa. No toitaanhan hekin vain tekevat, mutta eikos heille voisi keksia jotain oikeitakin toita?

Tanaan rannalla etsimme sellaisen rauhallisen shackin, josta teimme asemapaikkamme. Shackilla tyoskenteli nainen, jonka kanssa juttelimme jonkun verran paivan mittaan. Nainen kertoi nimekseen Anita. Han asuu kahden paivan junamatkan paassa Goasta pohjoiseen, mutta on turismisesonkiajan, 6 kk, Goassa toissa. Hanen kotiseudullaan ei ole toita tarjolla. Anita kyseli meidan perhesuhteistamme ja kun kerroin olevani eronnut puolivakinaisessa suhteessa elava puolivallaton mies, han onnitteli minua. Kysyessani mita onnittelemista siina on han kertoi oman tarinansa. Anitan vanhemmat olivat valinneet hanelle miehen hanen ollessaan 15-vuotias. Valinta oli osoittautunut huonoksi heti alkuunsa. Nyt 20 vuotiaana Anita on kahden lapsen aiti. Aviomies ryyppaa paivat pitkat eika tee toita. Anita joutuu elattamaan oman perheensa lisaksi myos hyvin pitkalti vanhempiaan ja kuutta sisarustaan. Intiassa ei niin vain erota huonostakaan puolisosta. 

Anita on hieroja. Han tekee 45 minuutin kokovartalohieronnan siina aurinkotuolilla 350 rupialla (n. 6 euroa), josta shackin omistajalle pitaa maksaa 100 rupiaa ja poliisille 50 rupiaa. Anita saa siis hierontansa palkaksi  n. 3,5 euroa per asiakas. Turismisesongin aikana han tekee intialaisen mittapuun mukaan sievoisen tilin, jolla elattaa sukuaan. Taytyy muistaa, etta Anita on hyvaosainen taalla. Huomattavasti heikommin ovat monen miljoonan intialaisen asiat, mutta silti nama ihmiset ovat tyytyvaisia siihen mita elama heille tarjoaa. Sietaisi monen minunkin tuttavapiiristani ottaa oppia naista ihmisista.

Minulla on jo murrosiasta lahtien ollut paha kompleksi tyttomaisesta parrankasvustani johtuen. Ne harvat haituvat, jotka laukaperassani kasvavat ovat melkeinpa karkealla pyyhkeella sheivattavia. Kolme viikkoa sitten aloin kasvattaa pujoa tuohon leuankarkeeni. Ja eilen se sitten tapahtui. Kavellessamme illalla Calangutessa eras ahkera parturiyrittaja tuli tarjoamaan minulle parranajoa. Tunsin vihdoin olevani oikea mies! Ihanasta ja "verysexysta" leukatussustani en kuitenkaan luopunut.